Kun valtiot pohtivat omien velkojensa anteeksiantamista…

10.12.2020

Kollegani Samu käsitteli joku aika sitten nykyisin vallalla olevaa modernia rahateoriaa. Siinä ajatuksena on, että valtio voi velkaantua periaatteessa määrättömästi, etenkin, jos perusteet ja tarkoitus ovat hyvät. Viime päivinä on taas noussut pintaan keskustelu, jossa euroalueella kosiskellaan ajatusta, että keskuspankki (valtio) antaa velalliselle (valtio) anteeksi velan, jonka on ostanut markkinahintaan, jonka keskuspankki (valtio) on määrittänyt määräävän markkina-aseman avulla. 

Kysymyksessä on aika paperinmakuinen aihe ja aiheen älyttömyyden takia pohtiminenkin aiheuttaa päänsärkyä. Lisäksi kukaan ei varmasti tiedä, eteneekö asia ja mitä vaikutuksia sillä tulee olemaan, jos etenee. Mutta sillä on iso merkitys esimerkkinä siitä, miten valtioiden toiminta nykyään vaikuttaa markkinoihin.

Valtioiden sekaantuminen talouteen on lisääntynyt merkittävästi ja etenkin vuosien 2008 – 2009 jälkeen. Kun poliitikoilla (valtio taas) on uusia leikkikaluja, on virheen riski suuri. Tämä uusien ihanien leikkikalujen ongelma ei koske vain euroaluetta, vaan myös Kiinaa ja jossain määrin myös USA:ta – kaikki talousalueita, joissa markkinoita voidaan ohjata valtiovetoisesti, jos niin halutaan.

Jos velkoja annetaan euroalueella anteeksi, valtionvelan hinnanmuodostus  todennäköisesti häiriintyy. Markkinat joutuvat arvuuttelemaan mikä vaikutus hintoihin on, jos velallisen velan kokonaismäärää muutetaan ja/tai samassa koko sopimuspohjaisen talousjärjestelmän perusteisiin puututaan. Ensimmäinen on helpompi arvioida, mutta jälkimmäisessä on kysymys markkinoiden luottamuksesta. Ja jälkimmäinen on se iso asia. Euroalueen valtionvelan tuoton ollessa nolla tai negatiivinen on helppo sanoa, että tämänkään vuoksi täällä ei kannata ainakaan pitkäaikaisia positioita pitää.

Jos velkoja annetaan euroalueella anteeksi, valtionvelan hinnanmuodostus  todennäköisesti häiriintyy.

Päätöksentekoprosessi tulisi olemaan pitkä, poliittinen ja täynnä intressikonflikteja. Euroopan keskuspankki ei omista valtionvelkaa suoraan oikeudenmukaisissa suhteissa ja valtioiden velkaisuus eroaa paljon keskenään. Lokakuun lopussa EKP omisti Italian valtionvelkaa 23 %, Irlannin valtionvelkaa 10 % ja Suomen velkaa 14 % prosenttia kunkin maan bruttokansantuotteesta. Tämä esimerkki tekee näkyväksi, miten vaikeat neuvottelut olisivat edessä, jos asiassa edetään. Näitä riitoja selvitellessä sijoittajilla tulee kiire arvioida vaikutuksia ja miltei minkä tahansa sijoituksen hinnat liikkuvat paljon. Yrityksen siirtävät investointeja siksi aikaa, mukaan lukien palkkauspäätökset.

Jos asia etenee, on lyhyellä aikavälillä valtiontaloudesta päättävien poliitikoiden insentiivi on erityisen perverssi. Millä tahansa syyllä velkaisuuden nostaminen on järkevää, koska velan hinta on keinotekoisen halpaa ja anyways, saadaanhan me tästä osa muutenkin anteeksi ja ehkä sitten myös ehkä saadaan seuraavissa vaaleissa lisää ääniä. Rationaalisemminkin ajateltuna velanoton nosto on järkevää tässä tilanteessa, jos velkaantumisvaraa on. Tällä on sitten vaikutusta etenkin reaalitalouteen, joka syöttää sijoitusmarkkinoille. Lyhyellä aikavälillä se tukisi riskimarkkinoiden nousua, pitkällä aikavälillä ehkä heikentää talouskasvua.

Tämä ajatusleikki on yksi lisäesimerkki siitä, että sijoitusmarkkinoilla valtioiden toimien merkitys on kasvanut paljon eikä sitä voi sivuuttaa. Tätä kutsutaan poliittiseksi riskiksi ja moni saattaa vielä virheellisesti ajatella, että se on kehittyvien markkinoiden erikoisuus.  Poliittinen riski on hankala asia, koska sitä ei voi taloudellisesti mallintaa. Tämä vaikeuttaa yritysten, työntekijöiden ja sijoittajien päätöksentekoa. Ei tarvitse olla minkään aatteen miehiä, jos sanoo, että toivoo valtion roolin vähentymistä markkinoilla tulevaisuudessa. Parempi on kuitenkin olla realisti ja todeta, että valtioiden kasvanut rooli pitää nyt ja jatkossa ottaa huomioon. 

Eli poliittinen riski pitää ottaa huomioon: pitää olla valmis pysymään sijoituspäätöstensä takana silloin kun markkinat heiluvat ja pitää olla valmis hyödyntämään tästä aiheutuvia lyhytaikaisia tasomuutoksia riskisijoitusten arvoissa. Ja muistaa, että poliittisen riskin aiheuttamia tasomuutoksia ei voi ennustaa esimerkiksi historiallisella volatiliteetilla. 

Ja ottaa huomioon keskuspankkien toimien lisäksi valtioiden muut toimet ja hyödyntää niitä rohkeasti. Nyt ainakin kannattaa nauttia siitä, että valtioiden ja valtioiden keskuspankkien koronaelvytys antaa vahvaa myötätuulta ja tämä myötätuuli todennäköisesti jatkuu tuleville vuosille. Valtiot ovat hyvällä asialla, kun taloutta justeerataan kohti ympäristöystävällisempää tulevaisuutta. Tämä on sijoittajan kannalta konkreettinen valtioiden aiheuttama pitkäaikainen trendi, jonka kelkassa kannattaa olla mukana.

Mutta onhan tämä mahdollisuuskin. Meidän tehtävämme on olla tässä yhteydessä hereillä. Valtion toimien ennakointi ja seuraaminen tulee nykyään annettuna perinteisen sijoitustoiminnan lainalaisuuksien lisäksi ja kummankin huomioimista tarvitaan hyvään lopputulokseen.