20.08.2020

Samu Lang

Samu Lang

Johtaja, salkkuratkaisut
Helsinki
+358 50 422 6334

Elämme erikoisia aikoja. Lähes kaikki länsimaat ovat lähteneet koronapandemian aikana yhteisiin talkoisiin talousjärjestelmän tukemiseksi. Valtiot velkaantuvat yhä enemmän ja käyttävät ennennäkemättömiä määriä rahaa suoriin tulonsiirtoihin. Yksin Yhdysvallat on sitoutunut yli 3000 miljardilla dollarilla erilaisiin tukitoimiin. Esimerkiksi työttömyysturva on ylittänyt reilusti pohjoismaisten sosiaalidemokratioiden tasot kesäkuukausien aikana. Kuka olisi uskonut Trumpin ja republikaanien aikakaudella?

Myös keskuspankit ovat mukana talkoissa. Ohjauskorot on pidetty ennätysalhaalla, vakuusvaateita liikepankeille on helpotettu ja markkinoilta on ostettu ennätysmäärä arvopapereita rahan liikkuvuuden turvaamiseksi.

Yllä kuvattu tilanne ei ole uusi. Koronakriisin aikana toteutetut toimenpiteet ovat suoraa jatkumoa 2008 finanssikriisin ja 2011 eurokriisin aikaan harjoitetulle raha- ja finanssipolitiikalle.

Samalla kun rahan määrää on lisätty taloudessa merkittävästi ja julkiset taloudet ovat velkaantuneet enemmän ja enemmän, talouskasvu on ollut hidasta, inflaation kiihtymisestä ei ole ollut tietoakaan ja korkotasot ovat pysyneet historiallisen alhaalla. Monetaristinen talousteoria onkin heitetty romukoppaan. Rahan määrän kasvusta ei ole seurannut hintojen nousua eikä sillä ole ollut selvää positiivista vaikutusta kokonaistuotantoon.

Talous- ja rahoitusteoriassa on usein tapana, että pitkään jatkuneiden ilmiöiden päälle ruvetaan rakentamaan vaihtoehtoisia teorioita, joiden avulla voidaan perustella menneen maailman muuttuneet pysyvästi toisenlaiseksi. Toivotetaan tervetulleeksi Moderni Rahateoria (Modern Monetary Theory – MMT).

MMT on noussut keskustelun valokeilaan Stephanie Keltonin julkaiseman kirjan: ”The Deficit Myth: Modern Monetary Theory and the Birth of the People’s Economy” myötä. Suuri kiinnostus johtuu siitä, että Stephanie Kelton oli Bernie Sandersin vaalikampanjan taloudellinen neuvonantaja. Aika näyttää, kuinka läheiset suhteet Joe Biden haluaa rakentaa Sandersin kannattajakuntaan tulevissa presidentinvaaleissa.

Teoria kuulostaa ihan toimivalta niin kauan kuin talouden resurssit ovat vajaakäytössä ja säästämisaste on korkealla.

MMT:n mukaan, ekstrapoloituna suoraan 2008 finanssikriisin jälkeisestä talousympäristöstä, inflaation ollessa maltillista valtiontalouden alijäämä ja korkea velka eivät ole esteenä julkisille menoille. Itsenäisen rahajärjestelmän (oman keskuspankin) omaava maa voi siis käytännässä velkaantua rajattomasti, kunhan inflaatio pysyy kurissa. MMT:n perusoletuksena on, että talous toimii jatkuvasti vajaateholla ja koko talouden tuotantokapasiteetti ei ole käytössä. Lisäämällä julkisia menoja saadaan kokonaistuotantoa lisättyä ja ihmiset voimaan paremmin ilman, että inflaatio kiihtyy. Kuulostaa ihanan populistiselta. Riippumatta ideologiasta tai poliittisesta suuntauksesta pääsee lain tuomalla turvalla ostamaan uusia kannattajia rajattomalla kassalla. Luulisi vetoavan kannatuksensa kanssa kärvisteleviin poliitikkoihin (tai presidenttiehdokkaisiin).

Teoria kuulostaa ihan toimivalta niin kauan kuin talouden resurssit ovat vajaakäytössä ja säästämisaste on korkealla. Näin vaan ei aina ole. 60- ja 70- luvuilla ylimitoitetut sosiaaliturvaohjelmat, sodat ja työvoiman tuottavuuden lasku johtivat Yhdysvalloissa siihen, että potentiaalinen kokonaistuotannon taso laski selvästi, kysyntä ylitti tarjonnan ja inflaatio kiihtyi. Tuotannon taso lähti nousuun vasta 80-luvulta lähtien, kun talouspolitiikassa alkoi korostua aiempaa enemmän markkinavoimien merkitys, globalisaatio, valtion pienempi rooli ja yrittäjyys. Seurasi vuosikymmeniä jatkunut tuottavuuden kasvu, joka on nostanut kansantuotetta ja ihmisten hyvinvointia maailmanlaajuisesti jopa siinä määrin, että maailmantaloudessa on ylikapasiteettia tällä hetkellä. MMT:n ajatukset voivatkin olla nykytilanteeseen ihan sopivia. Ongelmana vain on, että MMT sivuuttaa täysin yllä kuvatut keskeiset tarjontapuolen asiat.

Modernissa rahateoriassa on kyse varallisuuden jaosta, ei varallisuuden luomisesta ja siksi se on hyvin vaarallinen teoria. Valtion roolin korostuminen talousjärjestelmässä johtaa väistämättä tilanteeseen, jossa resurssit eivät kohdistu tehokkaasti. Vapaa kaupankäynti ja yrittäjyys kärsivät. Tuottavuus ja edelleen kokonaistuotanto laskevat, kokonaiskysyntä ylittää tarjonnan ja inflaatio kiihtyy.

MMT:n mukaan valtiovalta voi nostaa veroja ja supistaa julkisia menoja inflaation hillitsemiseksi. Historiasta kuitenkin tiedämme, että tämä ei toimi käytännössä. Harvoin löytyy riittävän nopeasti tai lainkaan yhteisymmärrystä verojen kiristämisestä tai vaikkapa jo sovittujen investointihankkeiden perumisesta.

MMT ei itse asiassa muistuta teoriaa lainkaan. Sen ajatukset eivät ole kovin moderneja ja ne eivät niinkään liity rahateoriaan vaan finanssipolitiikkaan. Se on käytännössä populistinen ajatus julkisten menojen lisäämiseksi deflatorisessa ympäristössä, ei muuta. Se voi toimia kriisiaikoina kuten nyt, mutta kestävää yli ajan toimivaa talouspolitiikan ohjekirjaa siitä on mahdoton rakentaa.​

« Takaisin: Sijoitusblogit

Edellinen
Yritysten maksukyvyttömyys, kulttuurierot ja joukkovelkakirjamarkkinan kummallisuudet
Seuraava
Suomalainen metsä voi hyvin koronasta huolimatta