21.01.2021
Puhuttaessa sijoittamisesta ihmisillä on usein tapana yrittää vääntää monimutkaisia asioita helpommin ymmärrettävään muotoon. Nämä ns. peukalosäännöt ovatkin usein erittäin hyödyllisiä, sillä ne tehostavat päätöksentekoa. Valitettavasti sijoittamisessa asioiden yksinkertaistaminen loputtomiin ei aina ole paras neuvo. Yksikään näistä neuvoista (esim. osta nousevia osakkeita, myy laskevia osakkeita, osta halvalla, myy kalliilla, älä koske yhtiöihin, joiden liiketoiminta ei kasva) tai edes niiden yhdistelmä ei kuitenkaan ole oikotie onneen.
Yksi tämän hetken kuumimpia puheenaiheita on pelko osakemarkkinakuplasta. Keskustelun ytimessä ovat usein yksittäiset osakkeet, kuten auto- ja akkuvalmistaja Tesla, jonka markkina-arvo on nyt yhtä isompi kuin yhdeksän suurimman autovalmistajan yhteensä.
Pintaa raaputtamalla löytää sitten liudan pieniä ja keskisuuria teknologia-alojen kasvuyhtiöitä, joiden osakekurssi moninkertaistui viime vuonna. Monet niputtavat nyt paljon muitakin osakkeita samaan kategoriaan näiden esimerkkien kanssa.
Osa markkinasta näyttää kieltämättä myös kasvusijoittajan silmiin hankalalta arvostusmielessä. Toisaalta esimerkiksi se, että yhtiön markkina-arvo on 10 tai jopa 20 kertaa sen liikevaihto tuntuu monen mielestä jo oudolta eikä mahdu sijoituskriteereihin.
Kasvu- ja teknologiaosakesijoittajana salkkuni on täynnä yhtiöitä, joita moni voisi pitää äärimmäisen hintavina arvostusmielessä. Tässä kirjoituksessa haluan vähän avata kasvuyhtiösijoittajan mentaliteettia ja ajattelutapaa muutamalla esimerkillä.
Yhtiön kilpailuetu on avainasemassa pitkän aikavälin kasvupotentiaalin arvioinnissa
Kilpailuedulla tarkoitetaan sitä, onko yhtiön tuote tai palvelu niin vahva, että kilpailijoilla on vaikeuksia voittaa asiakkaita. Kilpailuedun lähteitä on useita, kuten esimerkiksi verkostovaikutukset, joista Jussi Kallasvuo bloggasi jo aikaisemmin.
Kilpailuedun pitäminen on tunnetusti erittäin vaikea tehtävä. Varsinkin teknologiayhtiöihin sijoittaessa joutuu ottamaan jo melkoista riskiä ja näkemystä sijoituskohteen kilpailullisesta asemasta. Kotiläksyt on tehtävä kunnolla, jotta ymmärretään sijoituskohteen kilpailuetu ja miten se pystyy rohmuamaan markkinaa itselleen tulevina vuosina. Vaikeus kumpuaa siitä, että on hankalaa nähdä riskejä ennen kuin ne realisoituvat. Nokian epäonnistuminen mobiililaitepuolella ja sen nopeus on tästä hyvä esimerkki.
Ruotsalainen videopeliyhtiö Embracer Group (aikaisemmin THQ Nordic) on hyvä kilpailuetuesimerkki. Videopeliyhtiöiden on vaikea rakentaa kestäviä kilpailuetuja, sillä kilpailu on äärimmäisen kovaa eivätkä pelaajat pysy yksittäisissä peleissä pitkään ilman suuria panostuksia niiden kehittämiseen. Uusia menestyviä pelisarjoja on vaikea rakentaa tyhjästä, ja valitettavan usein ne epäonnistuvat. Osa Embracer Groupin kilpailueduista perustuu yhtiön omistamaan laajaan kirjoon pelibrändejä, joista monilla on todella lojaalit fanikunnat.
Yhtiön menestys ja kilpailuetu eivät kuitenkaan perustu laajaan peliportfolioon, vaan siihen miten yhtiötä on rakennettu alusta asti. Yhtiön perustaja Lars Wingefors huomasi, että alalla on arvokkaita pelisarjoja pölyttymässä yhtiöissä, jotka eivät osaa rahastaa niillä, ja joilla ei ole resursseja tai osaamista organisoida niiden jatkokehitystä. Lars haki markkinoilta rahaa ja osti isolla alennuksella pelistudioita, otti pelit haltuunsa ja kehitti niitä edelleen.
Tarina lähti liikkeelle kirjaimellisesti Larsin autotallista vuonna 1990 hänen ollessaan 16-vuotias. Monen mutkan ja käänteen kautta yhtiö laittoi aivan uuden vaihteen silmään, kun se listautui vuonna 2016. Listautumisensa jälkeen yhtiö on kasvattanut pelistudioidensa sekä työntekijöiden määrää 15-kertaiseksi, liikevaihtonsa 30-kertaiseksi, käyttökatteensa 20-kertaiseksi ja osakkeen hinnan 30-kertaiseksi.
Embracer Groupin suunnan kohti maailman merkittäviä videopeliyhtiöitä muutti Koch Media hankinta. Koch Median liikevaihto oli hankintahetkellä n. 255 miljoonaa euroa n. 30 miljoonan euron liiketuloksella. Yhtiö hankittiin n. 120 miljoonan euron hintaan ja se nelinkertaisti silloisen THQ Nordicin liikevaihdon yön yli.
Vaikka laaja peliportfolio on aina kilpailuetu, todellinen kilpailuetu on yhtiön kyky löytää alihinnoiteltuja yhtiöitä, ostaa ne ja luoda raamit pelien jatkokehitykselle sekä tehokkaammalle levitykselle. Moni ei ole tätä ymmärtänyt samalla tavalla kuin Lars ja Embracer Group.
Kova kasvu hoitaa arvostukset ennemmin tai myöhemmin
Kärsivällisyys on harvinainen ominaisuus sijoitusmarkkinoilla. Ihmiset eivät yleisesti tykkää odottaa kauhean pitkään, ja kärsivällisyys voi loppua nopeasti, jos joutuu vielä pettymään tuloksiin odottaessaan. Ensimmäiset vuodet ovat kuitenkin usein tuskallisen hitaita, ja moni saattaa jättää leikin kesken. Korkoa korolle -ilmiö on helppo laskea päässä, mutta siihen se helppous sitten loppuukin.
Sama ilmiö näkyy myös vahvasti, kun astutaan kasvuyhtiöiden hieman normaalia spekulatiivisempaan maailmaan. Esimerkin vuoksi, ostaisitko nyt yhtiötä X, jolla on n. 25 % vuotuinen kannattava kasvu, jos yhtiön arvostus olisi 10 kertaa liikevaihdon verran?
Vastaus riippuu täysin siitä, kuinka pitkään ja kovana näet kasvun jatkuvan. Kolmen vuoden näkökulmalla tuplaat liikevaihdon ja samalla arvostuksella on tilaa joustaa myös alaspäin jättäen sijoittajalla vähän tuottoakin.
Voidaan kääntää esimerkki myös toisin päin. Millä kertoimella voisit ostaa yhtiötä, jonka liikevaihto kasvaa kannattavasti 40 % vuodessa? Euroopassa tämän tyylisten yhtiöiden arvostukset ovat noin 20–30 kertaa liikevaihto riippuen vähän siitä, kuinka uskottava tarina 40 %:n kasvusta pidemmällä aikavälillä on. Kun kasvu on niin kovaa, sijoittaja saa ihan hyvän tuoton, vaikka arvostus tulisikin alaspäin. Kun kasvu jatkuu tarpeeksi pitkään, sijoittajan saama tuotto on todennäköisesti valtava, vaikka ostohetkellä hinta olisikin kova.
Perusajatus, johon kuuluisa yhdysvaltalainen sijoittaja Peter Lynchkin on viitannut, pitää edelleen paikkansa:
On parempi ostaa 20 % vuodessa kasvavaa yhtiötä hinnalla 20 kertaa tulos kuin ostaa 10 % vuodessa kasvavaa yhtiötä hinnalla 10 kertaa tulos.
Yksi konkreettinen esimerkki on toukokuussa 2012 listautunut Facebook. Osake listattiin hintaan 38 dollaria n. 90 miljardin dollarin arvostuksella. Facebookin vuoden 2011 liikevaihto oli 3,7 miljardia n. 88 % kasvulla edellisvuodesta ja tulosta yhtiö teki 1,0 miljardia dollaria, kasvua edellisvuodesta n. 65 %. Yhtiön listautumishinta oli siis 24 kertaa toteutunut liikevaihto tai 90 kertaa toteutunut tulos. Vuonna 2019 yhtiön liikevaihto oli 70 miljardia ja tulos 23,5 miljardia dollaria. Vuodelle 2020 odotetaan 84 miljardin liikevaihtoa ja 25,3 miljardin tulosta. Tuottoa listautumisesta on tullut 822,8 %, eli 29,5 % vuodessa, vaikka lähtötaso oli kiltisti sanottuna melko hintava.
Kasvuyhtiösijoittajana oleminen ei kuitenkaan ole helppoa. Sijoittaminen vaatii usein vatsahappoja ja kylmähermoisuutta. Kasvuyhtiöissä spekulaation aste on vielä askeleen kovempi, sillä niiden arvo perustuu hyvin vahvasti tulevaisuuden odotuksiin. Se tarkoittaa normaalia korkeampaa hintaheiluntaa. Vaikeinta ei ole ostaminen, vaikeinta on pitäminen.
Tykkään aina puhua tästä pitämisen vaikeudesta käyttämällä esimerkkinä Yhdysvaltojen ”megavoittajaa” Amazonia.
Listautumispäivästään Amazon on monituhatkertaistanut sijoittajien rahat. Tuohon reiluun 2000-kertaiseen tuottoon kiinni pääseminen on yhtiöltäkin operatiivisesti lähes mahdoton suoritus, mutta sijoittajan näkökulmasta varmasti vaikeinta on ollut pitää kiinni osakkeesta panikoimatta. Vuosina 1999–2001 Amazonin osake laski -93 % ja vuosina 2007–2009 -62 %. Osake on menettänyt noin kolmanneksen arvostaan lukuisia kertoja, viimeksi vuonna 2018. Vuonna 2020 sen arvo laski koronakriisin vuoksi -26 %.
Harva voi väittää olleensa mukana edes suurta osaa tuosta matkasta, tai ainakaan väittää olleensa jatkuvasti äärimmäisen positiivinen yhtiön kehityksestä.
Loppusanat
Toivottavasti olen pystynyt esimerkeillä valaisemaan sitä, miksi joskus kalliit yhtiöt ovat kalliita syystäkin, ja miksi se ei välttämättä tuhoa sijoitusteesiä.
Monessa esimerkissä on kyse aika rajusta jälkiviisaudesta. Suurimmasta osasta kasvuyhtiöistä ei koskaan tule maailman suurimpia, mutta niistä voi silti saada merkittäviä tuottoja. Emme tarvitse yksittäistä 1000-kertaistujaa, otamme mielellämme vaikka tusinan 20-kertaistujia, ja ne tulevat ainoastaan kasvun kautta. Usein ne on myös lähtökohtaisesti melko korkealle arvostettu pörssissä.
Kasvu ja korkoa korolle tekevät ihmeitä osakkeille, mutta se toimii vain, jos uskallamme sijoittaa koviin kasvajiin ja myös pitää osakkeista kiinni.