10.11.2016
Pelissä yksi voittava strategia on saada vastustaja pelaamaan sinun ehdoillasi. Aika peruskauraa, eikö?
Trump teki juuri näin, ja häntä asiattomaksi huutelijaksi ivanneet, "selvästi fiksummat" ihmiset eivät osanneet muuta kuin lähteä Mertarannan sanoin kebab-kioskille.
Raha ratkaisi, eikä kampanjaraha, vaan se, joka hiljalleen yhä kauemmas amerikkalaisesta unelmasta loittonevan keskiluokan taskusta puuttuu. Ne idän osavaltiot, jotka eniten ovat kärsineet perinteisen teollisuuden hiipumisesta, joiden asukkaiden enemmistö ei pysty enää haaveilemaankaan lapsiensa lähettämisestä opiskelemaan, ratkaisivat lopulta voittajan.
Republikaanien talouspolitiikalla on annettavaa vain maan rikkaimmalle desiilille ja siihen, tai aivan mihin tahansa muuhun asiakysymykseen, olisi Trumpia "selvästi fiksumpien" ihmisten pitänyt iskeä terävämmin. He valitsivat kuitenkin strategiakseen ivata sitä, miten naurettava hahmo Trump on.
Mitäköhän hyötyä siitä piti olla pelin voittamisen kannalta? Päättää taistella populismin jedimestaria vastaan populismin keinoin?
Tähän kuitenkin syyllistyivät Clinton, media sekä tuottamuksellisesti myös Trumpia somenaamarin takaa realityohjelman mainoskatkolla naureskellut kiinteistömogulia "selvästi fiksumpi" kotisohvaälykkö.
Keneltäkään ei kuitenkaan lopulta löytynyt fakta-arsenaalia edes moukkamaisen populistin nujertamiseen, vaikka tämä antoi vielä tasoitusta yrittämällä itse aktiivisesti hävitä, ja teki sitä todennäköisesti lahjakkaammin kuin kaikki 44 muuta vastaehdokasta maan vaalihistoriassa yhteensä.
Nyt kaikki tietävät miten pelissä kävi.
Media ja sosiaalinen media ovat juuri nyt täynnä tämänkin demokraattisen valinnan umpivääryyttä päivitteleviä oikeassaolijoita. Miten Minä en tätä ymmärrä.
Oman mielipiteensä kokeminen objektiivisesti oikeaksi sellaisella nollakriittisyydellä, että siinä hötäkässä unohtuu jo ala-asteella opetettava demokratian määritelmäkin, ohittaa kohta jo sepelvaltimotaudin maamme kansallissairautena. Oireyhtymä osoittaa samalla, että sitä ollaan jo melko helppoa riistaa nykyisille ja tuleville trumpeille, koska ei joko osata tai hoksata argumentoida.
Samat tahot, jotka eivät ymmärrä Trumpin voittoa eivät myöskään ymmärrä, miksi trumpmainen Silvio Berlusconi johti Italiaa niin pitkään, eivätkä sitä miksi perussuomalaisten kannatus nousi raketin lailla vuonna 2011.
Syy on epäymmärtäjässä itsessään, koska hänestä ei yksinkertaisesti ole laittamaan kampoihin väheksymällensä populismille. Hän joko ei tee mitään tai valitsee toiseksi laiskimman vaihtoehdon, eli turvautuu helposti ymmärrettävään retoriikkaan, vetoaa tunteisiin ja jopa pilkkaa. Eli apinoi kympin arvoisesti juurikin populismin peruspilareita, muttei vieläkään ymmärrä miten voi olla mahdollista, että populismi nostaa kannatustaan.
Mikäli populismi oikeasti koettaisiin riittävän haitalliseksi, niin me antaisimme takaisin emmekä tyytyisi päivittelemään. Antaisimme takaisin niin kuin vain Trumpia aidosti fiksumpi ihminen osaa: kokonaisuuksien hallinnalla, faktoilla, argumenteilla. Faktojen tarkistajat antoivat tähän jopa kaikkien aikojen eväät kampanjan aikana.
Valitettavasti ilmapiiri tällä hetkellä on se, että populismia ei näköjään koeta riittävän haitalliseksi, vaikka se kismittääkin.
Tulevaisuus näyttää onneksi valoisammalta. Mikäli 18-25 -vuotiaat äänestäjät olisivat saaneet päättää, niin Trumpille olisi jaettu pelistä nolla pistettä valitsijamiesäänin 504-23.
On siis toivoa siitä, ettei jatkossa tarvitse kerran vaalikaudessa aina niin pontevasti olla muuttamassa USA:sta Kanadaan tai Suomesta mihin milloinkin.