06.03.2020
Euroopan komissio antoi vastikään esityksen EU:n uudeksi ilmastolaiksi, johon jäsenmaita sitovasti kirjattaisiin hillineutraalisuustavoite. Komissio haluaisi, että EU:n nettopäästöt olisivat vuonna 2050 nollassa.
Suomen uusi hallitus on vieläkin kunnianhimoisempi ja on asettanut hallitusohjelmassa tavoitteeksi hiilineutraalin Suomen jo vuonna 2035.
EU:n tavoite tuntuu lähes utopistisilta, sillä sen noin 4 miljardin hiilidioksiditonnin nettopäästöt ovat arviolta 8 prosenttia koko maailman nettopäästöistä. Suomen 40 miljoonan tonnin nettopäästöjen neutralointiin on hiukan helpompi uskoa, sillä Suomi onnistui vuodesta 1990 vuoteen 2017 leikkaamaan niitä yli 50 prosenttia - eniten EU:ssa. Silti on selvää, että sen enempää EU kuin Suomi eivät tule saavuttamaan tavoitteitaan ilman maailmankin mittakaavassa merkittäviä ilmastotoimia.
Päättäjien työtä helpottaa se, että ihmisten ilmastotietoisuus on lisääntynyt nopeasti. Yli puolet suomalaisista on Sitran tutkimuksen mukaan erittäin huolissaan ilmastonmuutoksesta, neljäsosa niin paljon, että kokee jopa ilmastoahdistusta. Samassa tutkimuksessa kolme neljäsosaa kertoo jo muuttaneensa ilmastonmuutoksen takia kulutustottumuksiaan. Suosittua on ollut erityisesti ruokailutottumuksien muuttaminen, jota kertoo tehneensä yli puolet suomalaisista. Toisaalta aihe jakaa voimakkaasti ihmisiä - erityisesti keskustelu maidon ja lihan kulutuksesta on kärjekästä.
Noin viidesosa keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä aiheutuu ruokaan liittyvistä päästöistä. Päästövähenemä olisi merkittävä, jos voisimme lopettaa syömisen kokonaan. Mutta edes vegaanisella ruokavaliolla ruuan päästöjä ei pystytä leikkaamaan puolta enempää.
Noin viidesosa keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä aiheutuu ruokaan liittyvistä päästöistä.
Ruokailutottumusten muuttaminen ei ole hiilijalanjäljen kannalta aivan yksinkertaista. Esimerkiksi minä ja monet muut olemme korvanneet maidon kaurajuomalla, jonka hiilijalanjälki litraa kohden on noin kolmasosan maidontuotannon päästöistä. Saadakseen saman määrän proteiinia, kaurajuomaa pitäisi nauttia kuitenkin kolminkertainen määrä. Ikävää on myös, että kauramaidon valmistusprosessin aikana tuhoutuu noin puolet kauran arvokkaasta kasviproteiinista, joka tarvittaisiin mieluummin maailman kasvavan väestön ruokkimiseen. Vastaavia ojasta-allikkoon -esimerkkejä on lukuisista eri elintarvikkeista. Kun maidonjuonnin päästöt ovat prosentin luokkaa Suomen päästöistä ja maidon juonti on jo muutenkin vähentynyt 50 vuodessa kolmasosaan, on ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi pakko nostaa katse ruokapöydästä muualle.
Taaleri julkisti helmikuussa biojalostamohankkeen, jossa Haminaan rakennetaan raakamäntyöljyä jalostava laitos. Sellutehtaiden sivuvirrasta jalostetaan biodieselin raaka-ainetta ja monia muita fossiilisia raaka-aineita korvaavia tuotteita. Sadan miljoonan investoinnin impakti kompensoi puolen prosentin verran Suomen päästöjä - saman verran kuin maidonjuonnin puolittaminen ja tuo lisäksi Suomeen rahaa ja työpaikkoja. Biotalous onkin valtava mahdollisuus. Jos meillä olisi kaksisataa luvuiltaan Haminan jalostamon kaltaista huippukannattavaa biohanketta, Suomi muuttuisi hiilineutraaliksi 20 miljardin investoinneilla, jotka työllistäisivät 20000 ihmistä ja tuottaisivat vuosittain 5 miljardia euroa käyttökatetta.
On laskettu, että yli 70 prosenttia maailman hiilipäästöistä johtuu lopulta energiasta. Iso osa ruuankin hiilijalanjäljestä koostuu valmistuksen ja tuotannon tarvitsemasta energiasta. Onni onnettomuudessa on kuitenkin, että siellä missä on paljon päästöjä, ovat myös vaikutukset isoja. Energian tuotannossa ja käytössä yksittäisillä päätöksillä voidaan saavuttaa nopeasti kokonaisuuden kannalta huomattava impakti. Esimerkiksi SSAB:n päätöksellä siirtyä Raahen terästehtaalla hiilineutraaliin terästuotantoon korvaamalla hiili prosessissa vedyllä, leikkaantuvat Suomen nettopäästöt 10 prosentilla. Jos Helsingin kaupungin energiayhtiö Helen siirtyy käyttämään hiilivoimaloissaan biopolttoaineita, vähenevät nettopäästöt vielä 7 prosenttia lisää. Ehkä hallituksen 2035 tavoite on hyvinkin saavutettavissa.
On laskettu, että yli 70 prosenttia maailman hiilipäästöistä johtuu lopulta energiasta.
Jos yritykset huolehtivat tai ainakin niiden pitäisi huolehtia isosta kuvasta, mitä tavallinen ilmastosta huolta kantava ihminen sitten voisi tehdä? Vaikkapa ottamalla seuraavalla aterialla lautaselle vähemmän ruokaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kaloreita saatiin 60-luvulla 20 prosenttia vähemmän kuin nykyään. Kukaan ei kärsinyt silloinkaan länsimaissa nälästä, mutta eipä myöskään lukuisista liikalihavuuden aiheuttamista elintasosairauksista. Toinen, yhdellä ranneliikkeellä onnistuva, takuutehokas ilmastotoimi on laskea sisälämpötilaa reippaasti: Jokainen tietää, että punaviini nautitaan huoneenlämpöisenä. Mutta se ei tarkoita nykyaikaista kerrostaloasuntoa, jossa köllötellään 23 asteen lämmössä vaan ranskalaista maalaistaloa sata vuotta sitten, jolloin huonelämpötila oli 18 astetta, mutta sisävaatetukseen vastaavasti kuuluivat villapaita ja villasukat.
Maapallon väkiluku ja sen myötä myös kulutus jatkavat kasvuaan 2100-luvulle saakka, jolloin maailmassa tulee olemaan puolet enemmän ihmisiä kuin nykyään. Tarvitaan jatkuvasti enemmän viljelysmaata, luonnonvaroja ja energiaa, mikä rasittaa ympäristöä päästöistä riippumatta. Päästöjen kompensointi ei voi siksi olla lopullinen ratkaisu, vaan sillä ostetaan vain aikaa. Vain kuluttamalla vähemmän tai tehokkaammin jaettavaa riittää tulevaisuudessa suuremmalle joukolle ihmisiä.