02.09.2015
Lomat on vietetty perinteisessä suomalaisessa kesäsäässä, mutta onneksi elokuulla saatiin odotetut helteetkin. Talouden kesää ovat hallinneet kaksi teemaa yli muiden, Kreikka ja Kiina, vaikkakin väliin osui melko yllätyksetön tuloskausi.
Heinäkuun lomat vietettiin fleecet päällä seuraten kreikkalaista kesäteatteria, jossa parivaljakko Tsipras-Varoufakis vei poliitikkoja, mediaa ja osaa sijoittajistakin kuin pässiä narussa. Milloin oltiin milläkin aikarajalla, milloin EU päätti antaa lainaa, jolla maksettiin velkoja EKP:lle.
Markkinat jännittivät jostain syystä sitä, antavatko Euroopan johtavat poliitikot lainaa lähinnä omille organisaatioilleen. Laina toki maksettiin Kreikan tilin kautta, jossa rahat olivat noin nanosekunnin ajan.
Sitä en yksinkertaisena salkunhoitajana oikein ymmärtänyt, miten tämä tragedian ja komedian välimaastoon sijoittuva kesäteatteri vaikutti USA:n, Kiinan tai edes Euroopan suurten talouksien näkymiin. Kreikan valtion lainat ovat pääosin kreikkalaisilla pankeilla tai EKP:llä ja velat on annettu eri valtioiden toimijoiden toimesta, ei yksityisiltä rahoittajilta.
Kyseessä oli poliittinen ongelma eikä totisesti ollut vaikea arvata lopputulosta. Kukapa nykypoliitikko haluaisi kertoa äänestäjille, että joko olemme hävinneet viime vuosina Kreikkaan X miljoonaa euroa tai siirrämme maksuaikataulua Sannin kesähittiä mukaillen 2080-luvulle?
Vastaus ei liene vaikea; Kreikka sai lainansa. Jossain vaiheessa laina muuttunee lähes ikuiseksi, joten kukaan ei ole hävinnyt yhtään mitään! Näin se politiikka toimii. Sijoitussuosituksia näistä asioista harvemmin saa, joten kannattaa käyttää lomansa muulla tavalla kuin huolehtimalla poliitikkojen murheista.
Loppukevään ja kiihtyvästi kesän aikana on tullut paljon tärkeämpiä ja huolestuttavampia uutisia maailman kasvumoottorista eli Kiinasta. Virallinen totuus on pitänyt kiinni 7 prosentin talouskasvusta, vaikka voimakkaasti laskeneet raaka-aineiden hinnat ja sähkön kulutuksen lasku kertovat toista.
Kasvava huoli Kiinan kasvun todellisesta tilasta painoi lomalta palaavia sijoittajia yhä enemmän, ja muutaman viikon jatkuneen liukumisen päätteeksi saatiin viime maanantaina 5-8 prosentin laskut kaikilla isoilla markkinoilla. Myynti kosketti lähes jokaista Helsingin pörssin yhtiötä toimialasta, kassatilanteesta tai liiketoiminnan maantieteellisestä sijainnista välittämättä. Eli suoritettiin arvostuskertoimien uudelleenarvostus – tällä kertaa alaspäin.
Kun korkotaso ei samaan aikaan juuri liikahtanut, saattoi saada siis selvästi parempaa tulevaa tuottoa sijoitukselleen kuin viikko sitten. Media kysyi ammattilaisilta, onko syytä paniikkiin ja useampi vastasi, ettei syytä paniikkiin ollut. Moni sijoittaja taas kuitenkin mietti, pitääkö minun nyt myydä, kun kaikki näyttävät vain laskevan.
Samaa kysymystä ei kuullut viime keväänä, kun kaikki näytti vain nousevan. Osa myynneistä ja varsinkin pahimpien laskujen ja ylilyöntien aiheuttajista on osoittautumassa tietokoneistetun kaupan aiheuttamiksi. Tietokoneet on ohjelmoitu myymään eri pörssien välillä ja ne kaikki kilpailevat yhdessä asiassa: kuka nopeimmin pystyy osakkeistaan eroon pääsemään.
Kysymys on nanosekunneista, ei minuuteista. En tiedä, toisivatko vanhat meklarit yhtään enemmän rauhan tunnetta, mutta monen sijoittajan kannattaa jatkossa miettiä kaksi kertaa, lähteekö myymään vain sen takia, että moni muu haluaa myydä juuri sillä sekunnilla. Varsinkin kun kyseessä voivat olla sekunnin sijoitushorisontilla kauppaa tekevät koneet.
Omaa sijoitustoimintaa kannattaa menneenkin kesän opeilla rakentaa kestettävissä olevien riskien varaan. Osakepainoa kannattaa muuttaa alemmaksi hyvien säiden aikana ja säilyttää aina jonkinlainen kassa viime maanantain kaltaisten tilanteiden hyödyntämistä varten.
Tai sitten tuollaisina päivinä kannattaa mennä vaikka kalaan ja nauttia kesän viimeisistä hellepäivistä.