01.10.2020
Vanha sijoittamiseen liittyvä viisaus kertoo, että hajauttaminen on ainoa sijoittajalle tarjolla oleva ilmainen lounas. Ehkäpä hieman vähemmän tunnettu mutta vähintään yhtä tärkeä viisaus on, että sijoittajan omaisuuslajivalinnat määrittävät pitkällä aikavälillä lähes täysin sen, kuinka suuri tuotto sijoituksille saadaan. Historiallisesti osakesijoitukset ovat tuoneet korkean tuoton, vastaavasti korkosijoitukset ovat tuoneet salkkuun ennustettavuutta ja kassavirtaa. Korkosijoitusten arvot ovat lisäksi liikkuneet historiallisesti eri suuntaan kuin osakesijoituksilla erityisesti kriiseissä, joissa korkosijoitusten arvonnousu on tasannut osakkeiden tappioita.
Yhdistelemällä näitä kahta omaisuuslajia on voitu rakentaa salkku, joka täyttää sijoittajan tuottotavoitteen mutta jonka riski on huomattavasti matalampi kuin pelkillä osakesijoituksilla. Vailla tarkempia suunnitelmia tai määräyksiä seilaava sijoittaja päätyy usein symmetriseen, viisikymmentäprosenttisesti osakkeista ja koroista koostuvan salkkuun.
Yhdistelemällä näitä kahta omaisuuslajia on voitu rakentaa salkku, joka täyttää sijoittajan tuottotavoitteen mutta jonka riski on huomattavasti matalampi kuin pelkillä osakesijoituksilla.
Historiallisesti valintaa ei voi suinkaan moittia. Bloombergin mukaan 50/50 salkun amerikanserkku, 60 % osakkeista ja 40 % korkosijoituksista koostuva salkku on tuottanut vuodesta 1988 lähtien 1300 % huomattavasti osakemarkkinoita pienemmällä heilunnalla. Aina finanssikriisiin asti jatkunut vahva globaali talouskasvu johti vahvoihin osaketuottoihin ja kasvun hiipuessa keskuspankkien yhä kevenevä rahapolitiikka ajoi osakkeiden arvostuksia korkeammalla ja hilasi samalla hintoja yhä ylöspäin. Toisaalta keskuspankkien alhaista inflaatiota tavoitteleva politiikka on johtanut loputtomalta tuntuvaan korkojen laskuputkeen, joka on vastaavasti nostanut korkosijoitusten arvoa koko yllä mainitulla ajanjaksolla. Viimeiset 30 vuotta on siis eletty tasapainoiseen salkkuun sijoittavan kulta-aikaa.
Mistä siis pessimistiseltä kalskahtava otsikko? Maailma on vuodesta 1988 lähtien muuttunut monilla tavoin. Vaikka Suomessa hallitus tuntuu ajattelevan, että nyt reilut kymmenen vuotta kestänyt nollakasvun aika on hetkenä minä hyvänsä ohi menevä poikkeustila, on totuus se, että globaali talouskasvu on hidastunut selvästi. Tämä johtaa väistämättä aiempaa matalampiin osaketuottoihin pitkällä aikavälillä.
Tätäkin dramaattisempaa on kuitenkin korkosijoituksia koskeva mullistus. Keskuspankit ovat onnistuneet inflaatiotavoitteissaan ehkä turhankin tehokkaasti. Samalla suhdanteiden sääntelyyn suunnitelluilla lääkkeillä on pyritty torjumaan rakenteellisesti matalaa kasvua. Molemmat toimet ovat johtaneet siihen, että nollakorkoisesta maailmasta on tullut uusi normaali, jonka loppua on vaikeaa nähdä siitä huolimatta, että inflaatiotavoitteista joustettaisiinkin tulevaisuudessa. Alhaisempien tuottojen lisäksi korkosijoitukset tarjoavat aiempaa heikompaa hajautushyötyä, kun nousuvara myös kriisitilanteissa on rajallinen.
Jotta sijoittajan tuottonäkymät eivät harmaantuisi nopeammin kuin alkava lokakuu, vaatii totuttu pelikirja todennäköisesti päivitystä. Ensimmäinen lääke on pureutua entistä tarkemmin omaisuuslajien sisälle. Hiipuvan kasvun keskellä salkkuun kannattaa poimia aloja ja alueita, jotka kykenevät kasvamaan, vaikka näistä joutuisikin maksamaan totuttua enemmän. Perinteisten valtionlainasijoitusten sijaan salkkuun on syytä lisätä yhä enemmän yrityslainasijoituksia. Vaihtoehtoisten sijoitusten osuutta salkussa on myös syytä kasvattaa. Tuotto-odotus verrattuna korkosijoituksiin on edelleen korkea ja hajautushyödyt osakemarkkinaan nähden kohtuulliset.
Jotta sijoittajan tuottonäkymät eivät harmaantuisi nopeammin kuin alkava lokakuu, vaatii totuttu pelikirja todennäköisesti päivitystä.
Valitsi yllä mainituista vaihtoehdoista sitten minkä tahansa, sijoituksiin liittyvien tavoitteiden ja rajoitteiden tarkastaminen lienee paikallaan. Kun edellisen 30 vuoden tuotto 50/50 -salkulle on ollut reilut 8 % vuodessa, tulevaisuudessa jäätäneen puoleen tuosta. Mikäli siis tavoittelee samaa tuottoa kuin 10 vuotta sitten, on sijoitussalkun riski väistämättä korkeampi. Kuluva vuosi toimii hyvänä happotestinä. Mikäli kurssilasku ei haitannut yöunia maaliskuussa, ei riskitason laskulle ole tarvetta.
Tärkein neuvo on kuitenkin se, että vaikka sijoittajan maailma vaikuttaisikin entistä haastavammalta, ei rahoja kannata jättää tilille makaamaan. Siinä kun häviää varmasti.