05.12.2017

Helsingin pörssiin, joko päälistalle tai First North-listalle, listautuu tänä vuonna ainakin 13 yhtiötä. Se on tämän vuosikymmenen ennätys. Innokkaimpien pörssikommentaattoreiden mielestä kyse on jo listautumisbuumista. Vai onko sittenkään? Ruotsissa Tukholman pörssiin ja sen kanssa kilpaileville AktieTorget ja NGM-markkinapaikoille on tänä vuonna listautunut jo 122 yhtiötä, joista First North -listalle peräti 55-yhtiötä. Sitä voi mielestäni hyvällä syyllä kutsua listautumisbuumiksi. 

Mistä johtuu, että Ruotsissa listautumisia on yli 9 kertaa enemmän kuin Suomessa? Ja kyse ei ole vain yhden vuoden ihmeestä vaan sama tahti on jatkunut koko vuosikymmenen: Ruotsissa listayhtiöiden määrä on vuodesta 2010 kasvanut noin 320 kappaleella, Suomessa 35 kappaleella. 

Mistä johtuu, että Ruotsissa listautumisia on yli 9 kertaa enemmän kuin Suomessa?

Listautumisten määrää ei voi selittää maiden kokoeroilla tai osakesäästämisen suosiolla. Ruotsin bruttokansantuote on reilut kaksi kertaa Suomen BKT, väkiluku puolestaan vähän alle kaksi kertaa Suomen väkiluku. Molemmissa maissa osakkeita omistaa karvan alle 15 prosenttia väestöstä. Edes yrityskannan koosta ei löydy vastausta, sillä Ruotsissa yli 10 henkeä työllistäviä työnantajayrityksiä on noin 45.000 eli noin kaksi ja puolikertainen määrä Suomeen verrattuna. 

Ruotsissa eri pörssien listoilla yhtiöitä on vuoden lopussa jo noin 840 eli runsas viisi kertaa enemmän kuin Suomessa. Helsingin pörssistä puuttuukin yli 200 yhtiötä, jos verrataan Suomen ja Ruotsin talouksien kokoja ja peräti 300 yhtiötä, jos suhteutetaan listayhtiöiden määrä väkilukuun. 

Yleinen myytti, johon jotkut veroasiantuntijatkin uskovat, on että Suomessa olisi osinkoverotuksesta johtuva listautumiskynnys. Listaamattoman yhtiön nettovarallisuudelle voidaan kyllä maksaa henkilöosakkaille osinkona 8 prosentin ”normaalituotto” alimmillaan 7,5 prosentin verokannalla. Listatuissa yhtiöissä osinkoveroprosentti on taas henkilöosakkaille enimmillään 28,3. Myytin mukaan Ruotsissa listautumiskynnystä ei ole, koska osinkoveroprosentti on sekä listaamattomien että listattujen yhtiöiden henkilöosakkaille sama 30.

Jos listautumiskynnys olisi, pörssiin kai Suomessa listautuisi vain yhtiöitä, joilla osingonmaksu siintää vasta kaukana horisontissa. Kuitenkin esimerkiksi lähes 40 prosenttia kaikista suomalaisista First North -yhtiöistä maksoi osinkoa vuodelta 2016. Samaan aikaan ruotsalaisista First North-yhtiöistä osinkoa maksoi vain noin 17 prosenttia. Myytti voitaneen katsoa murretuksi, jos pörssin kasvulistallakin osingonjako on kaksi kertaa yleisempää Suomessa kuin Ruotsissa.

Jos Ruotsin ja Suomen kansantalouksien tai verotuksen eroilla ei voi selittää pörssilistautumisten vähyyttä Suomessa, niin millä sitten? Jokainen Väinö Linnansa lukenut tietää, että suomalaisuuteen kuuluu olennaisena osana itsellisyys ja selviytyminen mahdollisimman vähällä ulkopuolisella avulla. Ken ei usko, voi vaikka ajella viljankorjuuaikaan maaseudulla: Jos kylässä on viisi maatilaa, aivan yhtä varmasti pelloilla pui viljaa viisi samannäköistä ja kokoista puimuria. Väitän että geeneihimme iskostettu Talvisodan henki on suurempi listautumiskynnys kuin verotus konsanaan. 

Yrityskauppamiljoonat saavat paljon palstatilaa, vaikka Talouselämän viikon yrityskauppalistaan pitäisi suhtautua kuin kuolinilmoituksiin.

Ei pidä väheksyä myöskään sosiaalipsykologisia tekijöitä. Kun listautumisia ei juurikaan ole ollut, yrittäjien onnistumisen esimerkit painottuvat yrityskauppoihin, joita tehdään vuosittain satoja. Yrityskauppamiljoonat saavat paljon palstatilaa, vaikka Talouselämän viikon yrityskauppalistaan pitäisi suhtautua kuin kuolinilmoituksiin. On surullista, että Suomessa onnistunut yrittäjä on yrityksensä myynyt yrittäjä. 

Onko pörssilistautumisten korkea määrä sitten itseisarvo? Ei, mutta se kertoo rahoitusmarkkinoiden toimivuudesta. Kasvuyritykset voivat saada pörssistä rahoitusta, jota ei ehkä olisi muuten saatavilla ja toimintansa jo vakiinnuttaneet yritykset voivat parantuneen läpinäkyvyyden myötä alentaa rahoituskustannuksiaan. Yritys voi kasvaa ja kansainvälistyä samaan aikaan kun yrittäjä hajauttaa omaa riskiään. Ei ihme, että Ruotsissa on lukemattomia kansainvälisiä menestysyrityksiä.

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna on ilo todeta, että ”Suo, kuokka ja Jussi”-sukupolvi on kuitenkin väistymässä startup-sukupolven tieltä. Ulkopuolisen riskirahoituksen hankkiminen on startup-yrittäjille yhtä luonnollista kuin Koskelan Jussille suon kuokkiminen yksin Täällä Pohjantähden alla -romaanissa. Joukkorahoituksella kerätyn pääoman määrässä mitattuna Suomi on jopa Ruotsia suhteessa edellä. 

Suomen 200-vuotisjuhliin saakka ei tarvitse odottaa, vaan uskon Ruotsin kaltaisen listautumisbuumin olevan mahdollinen myös Suomessa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Pörssistä puuttuvia kahtasataa yhtiötä ei edes tarvitse enää perustaa vaan ne ovat jo keskuudessamme Slushissa, eri joukkorahoitusalustoilla ja jo toimintansa vakiinnuttaneina kasvuyhtiöinä. 

« Takaisin: Sijoitusblogit

Edellinen
Sijoittamalla voit vaikuttaa
Seuraava
Stockmannin tietä ei kannata hiekoittaa