13.12.2017

Kuinka monella teistä, joista enemmistön oletan olevan jollain tapaa sijoittamisen kanssa tekemisissä, on joku väkevä mielipide pörssiyhtiöistä Revenio Group, Scanfil tai Aspo? Tai selkeä näkemys tai tunnelataus siitä mihin suuntaan yhtiöiden tulisi liiketoimintaansa kehittää?

Jos supervoimani olisi lukea ajatuksianne, en näkisi montaakaan kättä pystyssä.

Entä markkina-arvoltaan saman kokoinen Stockmann?

Nyt on käsiä, erinomaista! Kiinnostus ja tunteetkin ovat hyvästä, mutta Stockan ympärillä käytyä keskustelua melko läheltä seuranneena rakentavuus on ollut valitettavasti vähän hukassa. Loan heittäminen henkilötasolla, ja kaikilla muillakin tasoilla, asiakkaiden, median, sijoittajien ja muidenkin sidosryhmien toimesta, ei ole se miten tässä maassa edistetään elinvoimaista liiketoimintaa, eli suomeksi sanottuna työpaikkoja ja hyvinvointia.

Stockmann on myös konkreettisuudessaan poikkeuksellinen pörssiyhtiö, joten siitä on todella helppoa olla jotain mieltä.

Juoksuhiekassa räpiköivä Stocka herättänee negatiivisia tuntemuksia muun muassa siksi, että se on ainakin muutamalle ikäpolvelle edustanut jotain vähän hienompaa ja yläluokkaista, ja jonka ovat omistaneet pääosin suomenruotsalaiseksi mielletyn rahan edustajat. Moni yhtiön dissaaja tunnistaisi itsestään vahingonilon, mikäli vain riittävän rehellisesti uskaltaisi peiliin katsoa. ”Muilta pois on mulle lisää” –ajattelu on vastenmielisen suosittua nykyään.

Stockmann on myös konkreettisuudessaan poikkeuksellinen pörssiyhtiö, joten siitä on todella helppoa olla jotain mieltä. Revenio Groupin terveysteknologia ei ole monellekaan niin tuttua kuin Stockan tavaratalossa asiointi. Siinä toinen syy miksi sijoittajapiireissä ja niiden ulkopuolella on tuhansia Stockmann-analyytikoita. Allekirjoittaneelta saa Vuoden talousteko –tunnustuspalkinnon se, joka osaisi valjastaa tämän kollektiivisen viisauden, tai ”viisauden”, johonkin rakentavaan ja kehittävään toimintaan.

Mutta hetkinen, Stockahan on tehnyt vuosien varrella paljon virheitä ja ajanut itse itsensä huonoon jamaan, eikö? Kyllä, olen täysin samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä, että jokaisen yhtiön tulee itse ansaita sidosryhmiensä luottamus. Tämä sääntö ei tunne poikkeuksia.

Keskustelua leimaavista asiattomista piirteistä on kuitenkin kreivin aika irtisanoutua. Ei meillä (Suomella) sellaiseen ole varaa ja se on muutenkin lapsellista kitinää.

Kansanedustaja Antero Vartia kirjoitti Uusi Suomessa (Hurskastelun sietämätön keveys, 24.2.2017) osuvasti muun muassa, että ”…syytösten ja vastakkainasettelun voimalla etenevä politiikka ei kykene päätöksiin”. Sama pätee suomalaisen sijoittamis- ja omistajakulttuurin edistämiseen ja siten myös Stockmannin ympärillä käytävään keskusteluun. Stockmannin hallituksessa vuosia istuneiden ja omilla omistusmuutoksillaan kantansa jo selvästi ilmaisseiden henkilöiden kampaviinereistä on muutenkin enää vain muruset jäljellä, joten annetaanko jo sormella osoittelujenkin olla ja annetaan toimivalle johdolle työrauha? Mikäli johto onnistuu, voi siitä pahimmillaankin seurata vain elinvoimainen työllistäjä.

Stockassa olisi kaikki potentiaali uudeksi kansanosakkeeksi Nokian rinnalle.

Kaltaisiani Stockan toipumista toivovia on varmasti kaapeissa paljon, mutta nykyään on muodissa ja helpompi heittää lokaa, ivata ja kaivaa maata jalkojen alta. Negatiivisella asenneilmastolla on suuri vaikutus, vaikka pörssiyhtiö ehkä koetaankin jotenkin immuuniksi ja abstraktiksi objektiksi.

Stockassa olisi kaikki potentiaali uudeksi kansanosakkeeksi Nokian rinnalle. Kansanosakkeet kehittävät osaltaan omistajuuden kulttuuria, saavat useammat ihmiset kiinnostumaan sijoittamisesta, ja juuri näissä Suomi antaa vielä paljon etumatkaa muille. Rakenteellisia muutoksia suomalaisen omistajuuden laajentamiseksi tarvitaan paitsi politiikan keinoin, niin myös yksityisen asennemuutoksen keinoin.

Toivottavasti Stockmann, ja moni muu vastaavassa vaikeassa tilanteessa oleva yhtiö, saa pudottamansa pallon vielä maanrajasta kiinni ja kampeaa itsensä jaloilleen. Perinteidensä ja brändinsä ansiosta mahdollisuus on kyllä olemassa. Kansanosakkeita ei voi tässä maassa mitenkään olla liikaa. Mitä vahvempaa omistajuutta meillä on sitä enemmän hyvinvointia ja sitä vähemmin osumin selviämme myös seuraavasta taantumasta kun se saapuu. Ja se saapuu kyllä.

Sitä ennen jokaisella on absoluuttinen oikeus olla mitä mieltä tahansa ja äänestää jaloillaan ja rahoillaan. Se ei kuitenkaan ole sama kuin epärakentavalla ja vääriin asioihin keskittyvällä parran pärinällä pönkittää omaa egoa muiden kustannuksella. Sijoittamisen ja omistajuuden kulttuurista, asiakeskeisyydestä ja yhteisestä hyvästä tässä vain on kysymys.

 

Kirjoittaja ei omista mitään Stockmannin liikkeeseen laskemia arvopapereita eikä teksti sisällä minkäänlaisia sijoitussuosituksia. Kirjoittaja sen sijaan on Stockmannin tuiki tavallinen yksityinen kuluttaja-asiakas. Hänen asiakastyytyväisyyskokemuksensa ovat vaihtelevia.

« Takaisin: Sijoitusblogit

Edellinen
Kaksisataa uutta yhtiötä pörssiin
Seuraava
Yhdessä ylöspäin omistamisen oppimiskäyrällä