PRIIPs-avaintietoasiakirja

05.02.2018

PRIIPs-sääntely (Packaged retail and insurance-based investment products) tuli voimaan vuoden vaihteessa yhtäaikaisesti MiFID II -sääntelyn kanssa. Se sääntelee paketoitujen ja vakuutuspohjaisten sijoitustuotteiden tarjoamista vähittäissijoittajille ja näkyy sijoittajille pääosin kolmisivuisena avaintietoasiakirjana.

PRIIP-tuotteiksi katsotaan valtaosa muista rahoitusvälineistä kuin suorat osake- ja velkasijoitukset. Taalerin valikoimassa tämä tarkoittaa ainakin sijoitus-, erikoissijoitus-, ETF- ja pääomarahastoja, kanssasijoituksia, strukturoituja sijoituksia ja sijoitusvakuutusten kautta tehtäviä sijoituksia. PRIIP-sääntelyn mukaiset avaintietoasiakirjat ovat sijoitustuotteen muodosta riippumatta vakiomuotoisia ja niiden tarkoituksena on edistää erilaisten sijoitustuotteiden ymmärrettävyyttä ja vertailtavuutta.

Avaintietoasiakirjan tulee olla saatavilla sen maan viranomaisen hyväksymällä kielellä, jossa sijoitustuotetta tarjotaan asiakkaille. Tämän seurauksena heräsi huoli siitä, voivatko suomalaiset sijoittajat enää sijoittaa sellaisiin yhdysvaltalaisiin ETF-rahastoja, joiden liikkeeseenlaskijat eivät käännä avaintietoasiakirjoja suomeksi tai ruotsiksi. Sittemmin Finanssivalvonta on tarkentanut kantaansa ja suomalaiset sijoittajat voivat edelleen sijoittaa tällaisiin ETF-rahastoihin, mutta niitä ei voida Suomessa aktiivisesti markkinoida.

Itse avaintietoasiakirja sisältää seuraavat osiot:

Tuotekuvaus

Avaintietoasiakirjassa kerrotaan selkeästi sijoitustuotteen oikeudellinen muoto, esimerkiksi sijoitusrahasto. Lisäksi siinä kuvataan sijoitustuotteen tavoitteet sekä periaatteet, miten sen tulisi saavuttaa tavoitteensa. Tämä tarkoittaa sitä, mitkä tekijät ja viitearvot vaikuttavat sijoitustuotteen tuottoon ja riskiin ja millä tavalla. Tämä kohta kertoo sijoittajalle, miten sijoitustuote käyttäytyy eri olosuhteissa.

Avaintietoasiakirjassa kuvataan myös sen kohdemarkkina, eli minkälaisiin sijoittajien ominaisuuksiin, tavoitteisiin ja tarpeisiin sijoitustuote sopii. Lähtökohtaisesti mitä riskisemmästä ja monimutkaisemmasta sijoitustuotteesta on kyse, sitä suppeammalle kohdemarkkinalle se sopii.

Riski ja tuotto

Sijoitustuotteen riski esitetään seitsenportaisella asteikolla siten, että 1 on matalin riski ja 7 korkein riski. Riskillä tarkoitetaan tavallisesti markkinariskiä, eli sijoitustuotteen arvon vaihtelua, tai markkinariskin ja luottoriskin yhdistelmää, mikäli sijoitustuotteeseen liittyy vastapuoliriski liikkeeseenlaskijasta.

Mikäli sijoitustuotteen tai sen sijoituskohteiden arvo määritetään harvemmin kuin kuukausittain, on sen riskitaso aina 6. Tästä johtuen Taalerin pääomarahastojen riskitaso on aina 6, sillä niiden sijoituskohteet, esimerkiksi tuulirahastojen tuulipuistot, arvostetaan kerran vuodessa. Riskiosion tulee sisältää varoitus, mikäli sijoitustuotteeseen liittyy likviditeettiriski, eli siitä ei pysty luopumaan ilman merkittäviä kustannuksia kesken sijoitusajan. Likviditeettiriski liittyy erityisesti Taalerin pääomarahastoihin ja kanssasijoituksiin, joille on jo valmistusaikana määriteltynä tietyn ajan pituinen toimikausi.

Markkinariski lasketaan historiallisen arvon vaihtelun avulla tai todennäköisyyssimulaatioilla, mikäli historiallista tietoa ei ole käytettävissä. On kuitenkin syytä huomata, että kuten mennyt tuotto ei ole tae tulevasta, niin myöskään mennyt riski ei ole tae tulevasta ja erityisesti tämä pätee markkinoiden häiriötilanteisiin.

Sijoittajaa tulee myös varoittaa siitä, voiko koko sijoitetun pääoman menettää kokonaan tai voiko vielä sen lisäksi tulla muita taloudellisia velvoitteita. Myös tieto mahdollisesta pääomaturvasta tulee esittää selkeästi.

Sijoittajan odotettava tuotto sijoitustuotteesta esitetään neljässä näkymässä: suotuisa, kohtuullinen, epäsuotuisa ja stressinäkymä. Näkymät ovat sijoitustuotteen tuotto eri prosenttipisteiden kohdalla todennäköisyyssimulaatiossa, eivätkä ne siten huomioi esimerkiksi sijoitustuotteen tiettyjä markkinaolosuhteita varten suunniteltuja ominaisuuksia. Erityisesti stressinäkymä havainnollistaa sitä sijoittajan laskennallista enimmäistappiota sijoitustuotteesta.

Tuottonäkymät esitetään kolmella eri aikajaksolla: mikäli sijoittaja luopuu sijoitustuotteesta vuoden kuluttua sen hankkimisesta, puolessa välissä suositellusta sijoitusajasta tai pitää sen koko suositellun sijoitusajan. Tuotot esitetään rahamääränä, jonka sijoittaja voi saada sijoituksestaan takaisin aikajakson lopussa sekä prosenttimääräisenä tuottona, myös vuotuiseksi tuotoksi muutettuna.

Kulut

Kuluissa esitetään kaikki sijoittajan saamaan tuottoon vaikuttavat kulut ja palkkiot jaettuna kertaluontoisiin, toistuvia ja satunnaisiin kuluihin.
Kertaluontoisia kuluja ovat merkintä-, perustamis- ja jakelupalkkiot, jotka maksetaan aina sijoitusta tehdessä. Toistuvia kuluja ovat tyypillisesti hallinnointi- ja muut vastaavat palkkiot, joita peritään jatkuvasti esimerkiksi sijoitetun pääoman perusteella. Satunnaisia kuluja ovat sellaiset palkkiot, jotka maksetaan tietyissä olosuhteissa, eli lähinnä tuottosidonnaiset palkkiot. Kulut sisältävät sijoitustuotteen itsensä kulut ja lisäksi sen sijoituskohteisiin liittyvät kulut. Tällaisia ovat esimerkiksi sellaisista rahastoista perittävät palkkiot, joihin toisiin rahastoihin sijoittava rahasto on sijoittanut.

Kulut esitetään yhteenlaskettuna kokonaiskuluna euromääräisenä ja sijoittajan kohtuullisessa tuottonäkymässä saamaa tuottoa vähentävänä prosenttilukuna kolmella eri aikajaksolla: mikäli sijoittaja luopuu sijoitustuotteesta vuoden kuluttua sen hankkimisesta, puolessa välissä suositellusta sijoitusajasta tai pitää sen koko suositellun sijoitusajan. Lisäksi kulut esitetään tyypeittäin prosentuaalisena vaikutuksena vuotuiseen tuottoon. Kulut on huomioitu myös edellisessä kohdassa esitetyissä tuottonäkymissä.

Suositeltu sijoitusaika

Avaintietoasiakirjassa esitetään sijoitustuotteen valmistajan arvio suositellusta sijoitusajasta. Tämä on sellainen aika, jolloin sijoitustuote tyypillisesti toimii suunnitellulla tavalla ja yltää tavoiteltuun tuotto- ja riskitasoon. Tämä ei kuitenkaan päde kaikilla suositellun sijoitusajan pituisilla jaksoilla, eikä erityisesti poikkeuksellisissa markkinaolosuhteissa. Mitä korkeampiriskisestä tuotteesta on kyse, sitä pidempi on yleensä suositeltu sijoitusaika.

Tässä kohdassa kerrotaan myös, voiko sijoittaja saada sijoitustuotteeseen sijoittamansa varat pois ennen suositellun sijoitusajan täyttymistä.

Valituskeinot ja valmistajan maksukyvyttömyys

Avaintietoasiakirjassa esitetään tiedot siitä, miten sijoitustuotteen valmistajan mahdollinen maksukyvyttömyys vaikuttaa sijoittajan asemaan, eli sisältääkö sijoitustuote luottoriskin myös sen valmistajasta. Lisäksi avaintietoasiakirjassa kerrotaan, miten sijoittaja voi saattaa sijoitustuotetta tai sen valmistajaa koskevan valituksen käsiteltäväksi sellaiselle taholla, joka antaa asiaan liittyen ratkaisuja tai päätöksiä. Suomessa valituksia käsitteleviä tahoja ovat tyypillisesti FINEn arvopaperilautakunta, Finanssivalvonta ja yleiset tuomioistuimet.

Avaintietoasiakirjassa esitetään erilaisten sijoitustuotteiden keskeiset ominaisuudet hyvin tiiviissä ja vakioidussa muodossa. Tämä auttaa sijoittajaa luomaan nopeasti kuvan sijoitustuotteen luonteesta ja vertailemaan sitä muihin sijoitusvaihtoehtoihin. Ennen lopullisen sijoituspäätöksen tekemistä kannattaa kuitenkin tutustua tuotekohtaiseen esitteeseen tai muuhun vastaavaan dokumentaatioon, jossa kyseinen sijoitustuote esitellään yksityiskohtaisemmin.

 

Hyvä tietää MiFIDII-sääntelystä - kaikki kirjoitukset yhdellä sivulla.