07.11.2016

Päästän sinut heti jännityksestä. Kyseessä ei ollut sattuma vaan rationaalisen toiminnan lopputulos ja samalla myös merkittävä rajapyykki energiamarkkinoiden murroksessa. Sähköntuotanto on tulevaisuudessa enenevässä määrin päästötöntä – tuulta ja aurinkoa.

Pariisin ilmastokokous tullaan muistamaan avaintapahtumana ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Pariisissa joulukuussa 2015 syntyi 197 maan allekirjoittama sopimus, jonka tavoite on rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteen nousuun esiteolliseen aikaan verrattuna.

Sopimus astui voimaan allekirjoittaneita maita sitovana 4. marraskuuta 2016. Tämä vaati sen, että lukumääräisesti vähintään 55 allekirjoittajamaata, joiden kasvihuonepäästöjen arvioidaan muodostavan vähintään 55 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä, ratifioi sopimuksen. On huomion arvoista, että Yhdysvallat ja Kiina, kaksi merkittävintä kasvihuonepäästöjen aiheuttajaa, ratifioivat sopimuksen sovitusti ja viivytyksettä.

Tuuli ja aurinko ovat siis taloudellisesti edullisimpia vaihtoehtoja, mikäli uutta tuotantokapasiteettia halutaan rakentaa.

Miksi sopimus allekirjoitettiin Pariisissa 2015, eikä jo Kööpenhaminassa 2009? Vastaus tähän on uusiutuvan energian teknologian, erityisesti tuulivoiman ja aurinkovoiman, nopea kehitys. Ilman tätä teknologista kehitystä ilmastosopimuksen allekirjoitus olisi todennäköisesti lykkääntynyt entisestään. Tuulisissa maissa tuulivoimasta on tullut edullisin sähköntuotannon muoto uudelle tuotantokapasiteetille. Aurinkoisissa maissa sama on totta aurinkovoiman osalta. Mittari näissä vertailussa on tuotantokustannus euroissa jokaista tuotettua megawattituntia kohden (EUR/MWh). Tuuli ja aurinko ovat siis taloudellisesti edullisimpia vaihtoehtoja, mikäli uutta tuotantokapasiteettia halutaan rakentaa. Tämän takia myös Pariisin sopimuksen allekirjoitus ja kasvihuonepäästöjen rajoittamiseen sitoutuminen voidaan nähdä taloudellisesti rationaalisena toimintana, myös Yhdysvalloille ja Kiinalle.

Ruotsissa ja Norjassa parhaista tuulista nauttivat puistot voidaan rakentaa 40 EUR/MWh - 50 EUR/MWh tuotantokustannuksella. Pohjoismaisen sähköpörssin markkinahinnan ollessa alle 30 EUR/MWh tunteita herättävillä kansallisilla tuotantotukijärjestelmillä on edelleen roolinsa. Ilman tuotantotukia uutta kapasiteettia ei yksinkertaisesti rakenneta. Tuotantotukien olemassaolo riippuu poliittisesta päätöksenteosta. Haluammeko tukea uutta päästötöntä tuotantokapasiteettia? Pariisin sopimuksen muodostuminen sitovaksi osoittaa, että päästötöntä tuotantoa halutaan lisää.

Menetelmät uusiutuvan energian tuotannon tukemisessa ovat kehittyneet viimeisen viiden vuoden aikana. Kansainvälisesti vallitseva toimintatapa on pitkäaikaisten sähkösopimusten solmiminen EUR/MWh-pohjaisten huutokauppojen tuloksena kustannustehokkaimpien tuottajien kanssa. Näin pystytään varmistamaan, että poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa veronmaksajien rahoja käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja vastuullisesti. On ilo huomata, että Chilessä ja Abu Dhabissa huutokauppojen tuloksena on aurinkovoimassa saavutettu hintatasot, jotka toimisivat pohjoismaissa täysin markkinaehtoisesti. Tosin aurinkoresurssimme poikkeaa kyseisten maiden resursseista.

Tuotantotuilla on ollut merkittävä rooli teknologisen kehityksen vauhdittamisessa. Vielä viisi vuotta sitten aurinkovoimalle myönnettiin kymmenkertaisia tuotantotukia Chilen ja Abu Dhabin viimeaikaisiin tuotantotukiin verrattuna. Nämä tuet kasvattivat volyymit tuotantolaitosten suunnittelussa ja rakentamisessa sekä niiden komponenttien valmistuksessa tasoille, jotka mahdollistivat räjähdysmäisen teknologisen kehityksen ja kustannusten romahtamisen. Sama kehityspolku, tosin vähemmän dramaattisena, on havaittavissa myös tuulivoimassa.

Tuotantotuilla on ollut merkittävä rooli teknologisen kehityksen vauhdittamisessa.

Tunnetun lainalaisuuden mukaan tuuli- ja aurinkovoiman kypsyessä tuotantomuotoina niiden teknologinen kehitys hidastuu. Mikäli EUR/MWh tuotantokustannus kuitenkin pysyy kilpailukykyisenä uuden kapasiteetin teknologiaa valittaessa, sekä tuuli- että aurinkovoima säilyvät rationaalisina ratkaisuina ilmastonmuutoksen hidastamisessa.

Vaikka tuotantomuotojen polttoaineet eli ilmavirta ja auringonpaiste ovat ilmaisia, eivät tuuli- ja aurinkovoima yksin ole vastaus ilmastonmuutoksen rajoittamiseen. Niiden rinnalle tarvitaan säätövoimaa ja sähkön varastointiratkaisuja. Säätövoiman tuotantomuodot ja päästötasot vaihtelevat kivihiilestä vesivoimaan. Sähkön varastoinnin teknologia ei vielä toistaiseksi ole liiketaloudellisesti kannattavaa. On kuitenkin odotettavissa, että sähkön varastoinnissa tapahtuu seuraavan viiden vuoden aikana aurinkoteknologiassa todistamamme kehitysloikka. Mikäli näin tapahtuu, tuulen ja auringon kilpailukyky tuotantomuotoina vahvistuu nykyisestään.


Voisit olla kiinnostunut uudesta Aurinkotuuli-rahastostamme. Lue lisää.

« Takaisin: Sijoitusblogit

Edellinen
Kolme suomalaista leikkauspöytäyhtiötä: Nordea, YIT ja Outotec
Seuraava
Pääomarahastot ovat omistajuuden megatrendi