27.09.2018
Hallitus päätti budjettiriihessä, että Suomessa otetaan käyttöön osakesäästötili vuonna 2020. Sijoittajapiireissä tili otettiin vastaan pääasiassa myönteisesti. Vasemmistolle uudistus ei tietenkään sopinut, vaan tili tyrmättiin rikkaita suosivana ja verotuloja vähentävänä. Nyt kun suurimmat laineet ovat ehtineet laantua, on hyvä hetki arvioida osakesäästötilin etuja ja haittoja pääomamarkkinoiden näkökulmasta laajemmin.
Ensinnäkin hatunnosto Sipilän hallitukselle siitä, että osakesäästötilissä osinkojen uudelleensijoitus sallittiin ilman veroa vastoin sijoitustuotteiden verokohtelua pohtineen valtiovarainministeriön työryhmän suosituksia. Uudelleensijoitetut osingot muodostavat jopa 2/3 osakemarkkinoiden hyvin pitkän ajan inflaatiokorjatusta kokonaistuotosta. Uudistus olisi jäänyt torsoksi, jos käytännössä yli puolet odotettavissa olevista tuotoista olisi verotettu maksuhetkellä.
Osakesäästötilissä on kuitenkin kaksi merkittävää valuvikaa jo syntyessään: se että se on osakesäästötili ja se, että talletukset tilille rajataan 50000 euroon.
Osakesäästötili budjettiriihessä sovitussa muodossaan muistuttaa jo käytössä olevaa pitkäaikaissäästötiliä eli PS-tiliä, mutta toisin kuin PS-tilille, osakesäästötilille voi nimensä mukaisesti ostaa vain osakkeita.
Joukkovelkakirjalainat, sijoitusrahasto-osuudet ja talletukset rajattiin pois sijoituskohteiden joukosta. Miksi ihmeessä?
Yksi keväällä raporttinsa jättäneen valtiovarainministeriön työryhmän tehtävistä oli arvioida sitä, miten eri sijoitustuotteiden verokohtelua voisi lähentää toisiinsa nähden. Työryhmän suositus oli, että sijoitussäästötili kattaisi niin osake-, korko- kuin rahastosijoituksetkin. Nyt sovitussa muodossa osakesäästötili kuitenkin antaa osakkeille veroedun joukkovelkakirjalainojen ja rahastojen kustannuksella.
Antaako hallitus myös lupauksen osakkeiden kymmenvuotisen kurssinousun jatkumisesta luodessaan nousukauden huipulla pelkästään osakesäästämiseen tarkoitetun pitkäaikaissäästämistuotteen?
Suomessa yksityissijoittajien korkosijoitukset kanavoituvat 30 prosentin lähdeveron vuoksi sijoitusrahastoihin. Osakesäästötili ei valitettavasti mahdollista verotehokasta siirtymistä osakkeista korkoinstrumentteihin tai päinvastoin tai eri rahastojen välillä yleisemminkään. Osakesäästötili ei siksi erityisesti vähennä sijoitusten lukkiutumisvaikutusta, vaikka sen vähentämisen ja markkinatilanteen mukaisen järkevän omaisuudenhoidon mahdollistaminen piti olla tärkeä syy tilirakenteen käyttöönotolle.
Pahempi valuvika kuin tilin rajaaminen osakkeisiin on tilille tehtävien talletusten enimmäismäärän rajoittaminen 50.000 euroon.
Talletuskatto ei sisältynyt valtiovarainministeriön työryhmän ehdotukseen vaan se syntyi tiettävästi budjettiriihessä sinisten vaatimuksesta. Jos tarkoituksena oli rajata tili vain piensijoittajien käyttöön, putoaa talletuskatolta kuitenkin pohja pois, koska kuka tahansa, jolla on vähänkin enemmän säästöjä, voi avata vakuutuskuoren. Sen sisällä ostot ja myynnit kaikkien instrumenttien ja omaisuusluokkien välillä ovat verovapaita. Jos tarkoituksena on ollut estää ”rikkaita” rikastumasta, käykin niin, että ”rikkaat” hoitavat edelleen omaisuuttaan vakuutuskuorien sisällä, mutta muille tarjotaan ”köyhän miehen” versiota, joka mahdollistaa osakesijoitukset, muttei tehokasta salkunhoitoa eri instrumenttien ja omaisuusluokkien välillä.
Ruotsalaistyyppinen sijoitussäästötili ilman keinotekoista talletuskattoa ja rajausta osakesäästöihin olisi todennäköisesti tuonut miljardeja ulkomaisista vakuutuskuorista takaisin Suomeen. On yleinen harhaluulo, että pankkiireille olisi itsetarkoitus siirtää mahdollisimman paljon rahaa vakuutuskuorien suojiin. Vakuutuskuoren käyttö merkitsee aina lisäkustannusta, joka on pois asiakkaan tuotoista. Osa rakenteista on myös hallinnollisesti jäykkiä.
Tilien pitäisi olla myös kannattavaa liiketoimintaa niitä tarjoaville pankeille ja finanssitaloille. Rahoitusalalla tietojärjestelmähankkeissa pienin mittayksikkö on yleensä miljoona. Hintalappua ei alenna se, että osakesäästötilejä ei luoda PS-tilien ehtoja uudistamalla vaan PS-tilijärjestelmä jää uusien tilien rinnalle.
Suomen noin 800.000 osakesijoittajalla on osakkeita keskimäärin noin 46000 eurolla, mutta puolella heistä osakesalkun arvo jää alle 4200 euron. Jos keskimääräinen osakesäästötilin haltija tekisi 1000 euron osakekaupan 6 kertaa vuodessa, josta palveluntarjoaja veloittaa 10 euroa ja saa katetta 5 euroa, tarvittaisiin 200.000 kauppaa, jotta esimerkiksi miljoonan IT-projektikustannukset saataisiin maksettua. Ihan valtava kultakaivos osakesäästötili ei tule palveluntarjoajille olemaan.
Voikin käydä jopa niin, että palveluntarjoajia ei ilmaannu eikä kilpailu alalla ainakaan lisäänny.
Osakesäästötilin idea on valitettavasti onnistuttu vesittämään varsin tehokkaasti jo etukäteen. Tässä asiassa ei sormi osoita kuitenkaan poliitikkoihin vaan valtiovarainministeriöön, joka teki budjettiriihtä varten tuomiopäivän laskelmat tilin aiheuttamista veromenetyksistä. Valtiovarainministeriön mukaan veromenetykset nousevat vuosittain ja ovat vuonna 2025 jo 160 miljoonaa euroa.
Ilmeisesti vain Suomessa lykätty vero on menetetty vero.
Suomen säästämisaste on jo pari vuotta ollut negatiivinen ja alimmillaan sitten 80-luvun lopun kasinovuosien. Uskoakseni Suomen luottoluokittajat ilahtuvat kaikista yrityksistä saada suomalaiset kerryttämään säästöjä ja ottamaan kestävyysvajeen keskellä vastuuta omasta tulevaisuudestaan. Sitä paitsi myös valtion verosaatavat kasvavat korkoa korolle osakesäästötileillä.
Valtiovarainministeriön laskelmia sopii epäillä myös siksi, että ministeriö olettaa, että puolet luonnollisten henkilöiden osakkeista siirtyisi ajan mittaan osakesäästötileille ja että pörssin nousuputki jatkuu tästä iäisyyteen. Utopistiselta myös kuulostaa ministeriön väite, jonka mukaan ulkomaiset lähdeverojen maksajat voisivat vaatia veronsa takaisin sillä perusteella, että suomalaisten osinkoja ei verotettaisi osakesäästötileillä maksuhetkellä.
Kirjoitin keväällä tästä samasta aiheesta ja johtopäätökseni oli, että osakesäästötili ei yksin ratkaise pääomaverotuksen ongelmia. Nyt budjettiriihen jälkeen olen entistä vakuuttuneempi, että osakesäästötili on vain yksi tilkku lisää pääomatulojen tilkkutäkkimäisessä verosääntelyssä. Pääomatulojen verotuksen ongelmat eivät lopullisesti ratkea millään uudella huojennuksella, vaan laajentamalla veropohjaa merkittävästi ja laskemalla reippaasti veroprosentteja.