03.05.2016
Sijoitusstrategioita on tunnetusti moneen lähtöön. Tavanomaisesti menestyvillä sijoittajilla on kullakin omat keskeiset ohjenuoransa, joita he noudattavat niin myötä- kuin vastatuulessa. Strategian noudattamisella on monia etuja: se esimerkiksi vähentää yleensä tunteilun osuutta päätöksenteossa (ellei strategian kulmakivenä sitten ole tunteilu), minkä pitäisi johtaa parempiin lopputuloksiin.
Yksi karkeimmista sijoitusfilosofisista jaotteluista lienee bottom-up (alhaalta ylös) vs. top-down (ylhäältä alas). Hieman mutkia oikoen ensin mainitussa sijoituspäätöksiä tehdään yhtiötasolta alkaen ja jälkimmäisessä huomattavasti suurempien kokonaisuuksien, kuten tietyn maantieteellisen alueen makrotalouden näkymien kautta.
Mestarillisesti osakkeita takavuosikymmeninä poiminut Peter Lynch on aikoinaan todennut: “If you spend more than 13 minutes analyzing economic and market forecasts, you've wasted 10 minutes.” Melkoisen voimakas väittämä, mutta olen hyvin pitkälti samaa mieltä.
Juuri yhtiökokouksensa pitänyt Warren Buffett on puolestaan todennut: "Charlie and I don't pay attention to macro forecasts. We've worked together for 50+ years, and I can't think of a time when they influenced a decision about stock or a company." Buffett on myös viitannut makrokirjallisuuteen sanaparrella "the funny papers."
Buffettin keskeisin makronäkemys saattaakin käytännössä olla, että Yhdysvallat on talousmahti, joka kukoistaa pitkällä aikavälillä. Toistaiseksi näin on ilman muuta tapahtunut ja Buffettin vahva etunoja on tuottanut tähtitieteellisen kovia tuottoja.
Myös Howard Marksin porukka Oaktree Capitalissa korostaa sijoitusfilosofiassaan teemoja, jotka hyvin pitkälti keskittyvät sijoitusten tekemiseen yhtiötasolta lähtien. Mainittakoon yksi heidän sijoitusfilosofiansa kuudesta kohdasta: ”Macro-forecasting is not critical to investing”, jonka keskeisen sisällön voi tiivistää esimerkiksi siten, että säännönmukaisesti erinomaiseen tuottoon voi parhaiten yltää hankkimalla muita parempaa tietoa yhtiöistä ja niiden arvopapereista. Oaktreen sijoitusprosessi siis pohjautuu yhtiötason tutkimukseen – ei makroanalyysiin.
On luonnollisesti olemassa myös lukuisia sijoittajia, jotka ovat onnistuneet erinomaisesti ylhäältä alas -sijoitusfilosofialla (mm. George Sorosilla hienot meriitit). Omien kokemusteni perusteella onkin tärkeintä, että sijoittaja pystyy valitsemaan ja noudattamaan sijoitusstrategiaa, joka sopii parhaiten juuri hänen mielenlaatuunsa. Omalla kohdallani on ilmeistä, että se on yhtiötasolta lähtevä sijoittaminen. Eivätkä eri sijoitusfilosofiat ole toisiaan poissulkevia – niistä voi valita täsmälleen niitä elementtejä, joita itse mielekkäinä pitää ja tehdä sopivan yhdistelmän.
Kaiken tämän paasauksen jälkeen on huvittavaa, että parhaimmat makroviisaudet löytyvät usein yhtiötasolta. Esimerkiksi monien globaalisti toimivien yritysten raporteista ilmenee hyvinkin tarkasti, mikä meininki tietyssä maassa on. Muun muassa kiinalaisten Excelit ovat sen verran pahasti solmussa kasvulukujen epäjohdonmukaisuuksien perusteella, että parempi on kuunnella Kiinassa toimivien yritysten kommentteja, jos nyt jonkin sortin Kiina-näkemystä haluaa itselleen väsätä.
Uskoakseni tämän kirjoituksen lukijoista selvä enemmistö vannoo lähtökohtaisesti yhtiötasolta lähtevän sijoittamisen nimiin. Eli ensi kerralla, kun Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) laskee globaalia talouskasvuennustettaan 0,2 prosenttiyksikköllä, älkäämme ajautuko paniikkiin.
Toivotan menestystä lukijoiden sijoituksille – olkoonpa strategian kulmakivenä sitten kristallipallo tai tuikitärkeä (köh köh) Saksan ZEW-indeksi. Itse kuitenkin pitäydyn yhtiötasolla.