29.11.2016

Samu Lang

Samu Lang

Johtaja, salkkuratkaisut
Helsinki
+358 50 422 6334

Erilaisten sijoitussalkkujen tuottokehityksen analysointi on nykypäivänä yhtä paljon taidetta kuin tiedettä.

Onko salkku tuottanut hyvin, jos sille valittu vertailuindeksi laskee vaikkapa 12 prosenttia ja samassa ajassa salkun arvo painuu 10 prosenttia ?

Tai vastaavasti onko Yhdysvaltojen markkinoille sijoittava osakerahasto pärjännyt hyvin, jos 80 prosentilla samalle markkina-alueelle sijoittavista rahastoista on huonompi tuotto valitulla vertailujaksolla?

Edellä mainitut tilanteet voivat johtaa hyvänolen tunteeseen salkunhoitajassa ja usein loppusijoittajassakin, mutta salkunhoidon onnistumisen mittareina molemmat edellä mainitut esimerkit ovat puutteellisia. On mahdotonta sanoa, onko ”hyvä” menestys johtunut puhtaasti salkunhoitajan hyvästä työstä vai kenties jostain systemaattisesta tuottoajurista, jolla ei ole mitään tekemistä salkunhoitajan valintojen kanssa.

Hyvä lähtökohta tuottoanalyysille on salkun sijoitusstrategia. Mikäli sijoitusavaruus on rajattu esimerkiksi isoihin, tasaista kassavirtaa tuottaviin eurooppalaisiin osakkeisiin, ei ole välttämättä salkunhoidon hyvyyttä, jos tuotto on Euroopan laajoja markkinoita kuvastavaa MSCI Europe -indeksiä parempi osakekurssien laskiessa. Syynä on todennäköisesti salkunhoitajasta riippumaton sijoitusstrategia, joka ohjaa sijoitukset aina vähemmän markkinaherkkiin kohteisiin.

Entä jos salkulla ei ole rajattua sijoitusstrategiaa, vaan strategiana on esimerkiksi ”tuottaa mahdollisimman hyvin Yhdysvaltojen osakemarkkinoilla”. Salkkuun ostetaan hyvin pienen markkina-arvon yhtiötä, jotka eivät pienuutensa vuoksi mahdu salkun vertailuindeksinä olevaan S&P 500 -osakeindeksiin. Yhtiö tuottaa vertailujaksolla selvästi S&P 500 -indeksiä paremmin. Onko sijoitus siis ollut hyvä? Ehkä.

Entä jos sijoitus on voittanut S & P 500 -indeksin, mutta hävinnyt pienemmän markkina-arvon yhtiöiden keskimääräistä kehitystä kuvastavalle Russell 2000 -osakeindeksille. Onko sijoitus ollut hyvä? Ehkä. Entä jos tarkempi analyysi osoittaa, että sijoitussalkussa suurin osa omistuksista on aina ollut pienemmän markkina-arvon yhtiöitä ja sijoitusstrategiana vaikuttaa siis olevan sijoittaa pienemmän markkina-arvon yhtiöihin. Onko sijoitus ollut hyvä tämän uuden tiedon valossa? Todennäköisesti ei.

Jotta kellään olisi realistiset edellytykset arvioida sijoitustuottojen ”hyvyyttä”, pitää sijoitussalkun tavoitteiden ja sijoitusstrategian olla tiedossa ennen analyysin tekemistä. Sijoitusstrategian perusteella salkusta voidaan löytää joitakin pysyviä ja systemaattisia komponentteja, jotka selittävät suurimman osan tuotoista. Esimerkiksi pieni markkina-arvo, korkea osinkotuotto, alhainen hinta suhteessa tasearvoon, jne.

Näiden systemaattisten komponenttien tuottojen perusteella saadaan salkunhoitajalle vertailutuotto, jonka perusteella hänen henkilökohtaista onnistumistaan voidaan arvioida. Tämäkään ei ole pelkkää tiedettä, vaan mukaan pitää ottaa ripaus taidetta, kuten alussa todettiin.

Systemaattisia tuottoajureita voidaan keksiä loputtomiin, varsinkin jälkikäteen. Nykyisellä laskentakapasiteetilla niitä on helppo löytää kymmeniä tai satoja.

Tervettä järkeä on hyvä käyttää tässäkin. Salkunhoitajan haastattelu, viisi yleisintä tuottoajuria ja perusteellinen salkkuanalyysi riittävät luomaan järkevän perustan menestyksen analysoimiselle.

« Takaisin: Sijoitusblogit

Edellinen
Trumpin ”politiikka” - uhka Suomelle?
Seuraava
Kuulumisia osakeseminaarista Frankfurtista