20.03.2017

Kevätaurinko paistaa ja osinkokahvit kiehuvat. Osa yrityksistä tarjoilee vuosi vuodelta täyteläisempää, osa laihaa litkua ja osa jopa pyytää sijoittajilta papuja. Osinkokahvit lämmittävät mieltä, mutta sijoittamisen klassikkokysymys kuuluu, onko osingoilla merkitystä.

Sammon johtokaksikko Björn Wahlroos ja Kari Stadigh ovat esittäneet aiheesta sivistyneesti erimieliset näkemykset. Wahlroos uskoo tehokkuuteen ja dynaamisiin rahoitusmarkkinoihin ja ihmettelee, miksi sijoittajat ovat niin kovasti osinkojen perään. Stadigh tunnustaa osinkojen tärkeyden ja haluaa yhtiönsä vuosi vuodelta kasvavan osinkokäyrän näyttävän visuaalisesti kauniilta. Molemmat ovat perustellusti oikeassa.

Matemaattisesti osingonjako voidaan osoittaa merkityksettömäksi tapahtumaksi, koska osakkeen hintaliikkeet ja sijoittajan myyntimahdollisuus korjaavat asian. Rahoitusteoriassa asia on vakuuttavasti todistettu ja markkinoiden data tukee teoriaa. Toisaalta sijoittajien käyttäytymistä tarkasteltaessa on osoitettu osinkojen merkitys yhtiöiden hinnoittelussa sekä sijoittajien strategioissa.

Sijoittaja voi vaihtaa sijoituskohdettaan kuin sinkku seuralaistaan.

Ehkä vastaus ei olekaan kyllä tai ei vaan sekä että. Kun katsoo pintaa syvemmälle, huomaa että osakkeenomistajat eivät ole yksi yhtenäinen joukko, joka aina käyttäytyy rationaalisesti vaan sekalainen seurakunta erilaisine näkemyksineen ja toiveineen. Markkinat muodostuvat yksilöistä. Joillekin osingolla on merkitystä, toisille se on yhdentekevää.

Karkeasti osakkeenomistajat voi jakaa kahteen leiriin, lyhytaikaisiin sijoittajiin ja pitkäaikaisiin omistajiin. Sijoittaja voi vaihtaa sijoituskohdettaan kuin sinkku seuralaistaan. Digitaalisella markkinapaikalla se on helppoa ja nopeaa. Omistaja on sen sijaan liittoonsa sitoutunut. Jos ei ole koskaan aikeissa myydä, osinko on ainoa kassavirta. Siksi osinko on omistajan palkkapäivä ja menestyksen merkki. Se on palkkio sitoutumisesta ja omistamisen kulmakivi.

Omistaja on sen sijaan liittoonsa sitoutunut. Jos ei ole koskaan aikeissa myydä, osinko on ainoa kassavirta.

Osingonjako on osittain investointien vastakohta. Jos yhtiöllä ei ole hyvää käyttötarkoitusta varoille, kannattaa pelivara jakaa osinkona omistajille. Osingonjako ei ole mikään itseisarvo. Markkinat odottavat yrityksiltä kasvua eikä kustannussäästöillä aikaansaatu kannattavuus enää jatkossa riitä pitämään osakekurssia korkealla. On huolestuttavaa, jos yrityksillä ei ole näin halvan rahan ympäristössä parempia sijoituskohteita kuin sijoittajilla. Mielelläni näkisin yritysten investoivan enemmän, kunhan ratkaisut kasvattavat omistaja-arvoa. Erityisesti toivoisin suomalaisyrityksiltä aktiivisemmin yritysostoja. Katseen voisi kohdistaa etenkin kasvuyrityksiin, koska moni pk-yritys menestyisi merkittävästi paremmin ja olisi siten arvokkaampi, jos ne voisivat tukeutua suuremman yrityksen resursseihin ja uskottavuuteen.

Johdon tehtävä on tuottaa aktiivisesti omistaja-arvoa kasvattavia investointikohteita hallituksen arvioitavaksi. Hallituksen tehtävä on pitää huolta siitä, että investoinnit istuvat yhtiön strategiaan, täyttävät tuottotavoitteen ja riskit ovat hallittavissa. Jos johto ei keksi resursseille käyttökohteita, kannattaa hallituksen vaihtaa johtoa. Jos taas hallitus ei hoida tehtäväänsä, on omistajien aika reagoida.

Omistajat, nauttikaa osingoistanne! Olkaa ylpeitä onnistuneesta omistajuudestanne! Osinkokahvi saa tänä keväänä olla lattea, jos myöhemmin on luvassa irish coffeeta.

« Takaisin: Sijoitusblogit

Edellinen
Sijoitus- vai kehitysapurahaa Afrikkaan?
Seuraava
Neljä niksiä kuukausisäästäjälle