Mikä ihmeen Inflaatio?

03.09.2021

1990-luvun alkupuolelta alkaen monetaristinen ajattelumalli on hallinnut keskustelua inflaatiosta. Perusajatuksena on: mitä enemmän rahaa liikkuu tavaroiden ja palveluiden perässä sitä nopeammin hintojen pitäisi nousta. Kuulostaa intuitiivisesti järkevältä. Totuus on kuitenkin ollut jotain ihan muuta.

Suurimmassa osassa länsimaita rahan määrän kasvu on ylittänyt selvästi nimellisen kansantuotteen kasvun 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Esimerkiksi vuoden 2008 finanssikriisin aikana rahajärjestelmään työnnettiin ennätysmäärä likviditeettiä pankkijärjestelmän pelastamiseksi ja kasvun tukemiseksi. Vastaavalla tavalla toimittiin euroalueen omassa vakavaraisuuskriisissä vuonna 2011. Lyhyen aikavälin kasvupyrähdyksistä huolimatta BKT:n kasvu on länsimaissa ollut trendikasvua hitaampaa ja inflaatio on jatkuvasti pysytellyt alle keskuspankkien tavoitetasojen. 

Koronakriisi hieman sekoitti yhtälöä. Viranomaisten tietoisesti aiheuttamaa talouden äkkipysähdystä helpotettiin samoilla lääkkeillä kuin finanssikriisin ja eurokriisin aikaan. Hyvin alhaisista vertailuluvuista johtuen talouden kasvuprosentit ovat olleet poikkeuksellisen kovia. Toisaalta, kun tarkastellaan kokonaistuotannon määrää, ei kasvuprosentteja, niin ainoastaan Kiinassa on palattu koronaa edeltävälle kasvutrendille. Yhdysvalloissa kansantuote on koronaa edeltävillä tasoilla, mutta edelleen 1-2 %-yksikköä trendikasvua jäljessä. Japanissa ja euroalueella ei olla vielä lähelläkään samaa tasoa kuin vuoden 2019 lopussa.

Jos rahan määrän kasvu ei ole ruokkinut inflaatiota eikä se ole merkittävästi nostanut länsimaiden kansantuotteiden kasvukäyriä niin mihin se raha sitten menee?

Inflaatio liittyy enemmän kokonaiskysynnän ja tarjonnan väliseen tasapainoon. Mikäli lisääntyneeseen kysyntään ei pystytä tai haluta vastata lisäämällä investointeja, jotka nostavat kokonaistuotantoa, tuotteiden ja palveluiden hinnoilla on taipumus nousta. Toisin sanoen inflaatiovauhti riippuu säästämisasteen ja investointihalukkuuden välisestä relaatiosta. 

Huolimatta vahvasta BKT-kasvuhypystä koronavuoden pohjilta yksityisen sektorin säästämisaste ylittää edelleen selvästi investointikysynnän tason. Ero on suunnilleen samalla tasolla kuin finanssikriisin aikaan vuonna 2008. Maailmantalouden kasvuvauhti tuleekin todennäköisesti hidastumaan ensi vuoden aikana ja samanaikaisesti ”ylimääräistä” rahaa on runsaasti käytössä eri omaisuuserien inflaation kiihdyttämiseksi.

Osakemarkkinoiden näkökulmasta parhaat hintojen nousut nähdään usein tilanteessa, jossa talouden laskusuhdanne on päätymässä tai olemme uuden noususyklin alkuvaiheessa. Rahan tarjonta ylittää reaalitalouden aktiviteetin: Suhteessa enemmän rahaa juoksee sijoitusinstrumenttien, kuin tavaroiden ja palveluiden perässä - omaisuuserien inflaatio kiihtyy, P/E-luvut nousevat.

Edellinen huomioiden: missä syklin vaiheessa olemme tällä hetkellä? Mahdoton sanoa, mutta vaikuttaa siltä, että kasvu- ja inflaatiovauhti tulevat molemmat hidastumaan ensi vuoden aikana. Olemme jälleen tilanteessa, jossa liikkeellä olevat rahan määrä ylittää investointikysyntätarpeet ja ylimääräinen likviditeetti suhteessa kansantuotteeseen kasvaa.

Ehkä sijoittajien pitää heittää perinteiset pitkän aikavälin historiadataan perustuvat hinnoittelumallit romukoppaan ja hyväksyä tilanne, jossa ”normaalit” osakemarkkinoiden P/E -luvut nyky-ympäristössä ovat 15–25 sijaan haarukassa 35-45.

On hyvin vaikea olla pidemmän aikaa pois osakemarkkinoilta. Itse en ainakaan uskalla.