Finanssialan voittajat ja häviäjät

02.05.2017

Kun pitkään ja hartaasti valmisteltu MiFID II-sääntely tulee voimaan tammikuun alussa 2018, on koko finanssialan sääntely päivittynyt uuteen sukupolveen. Nyt on siis hyvä hetki tarkastella, kuka selviää voittajana.

Tehokkaat

Finanssialan sääntelyn trendinä on viime aikoina ollut lisätä finanssiyrityksille velvoitteita sekä koventaa laiminlyönneistä annettavia sanktioita. Rahanpesu-, vakavaraisuus- ja markkinoiden väärinkäyttösääntelyt sekä yksityiskohtaiset menettelytapa- ja sijoittajansuojasäännökset pakottavat finanssiyritykset luomaan ison määrän prosesseja, joiden on vaikea nähdä synnyttävän uutta liiketoimintaa. Päinvastoin, huonosti suunnitellut ja toteutetut prosessit muodostavat aktiivisia liiketoiminnan esteitä ja karkottavat asiakkaita.

Nekin hankkeet, jotka voisivat tehostaa finanssiyritysten toimintaa, kuten esimerkiksi hallintarekisteröinti, ovat hyytyneet median ja poliitikkojen fanaattiseen vastustukseen.

Muutos on aina mahdollisuus ja niin nytkin. Ison kilpailukykyloikan ottavat ne finanssiyritykset, jotka pystyvät automatisoimaan menettelynsä mahdollisimman pitkälle. Sääntelyn haasteiden lisäksi asiakaskunnan kasvava vaatimustaso ja hintatietoisuus johtavat siihen, että entistä harvemman finanssiyrityksen johtoporras voi vakavalla naamalla julistaa, ettei digitalisaatio kosketa heitä.

Asiakaslähtöiset

Tehokkaat menetelmät ja työkalut mahdollistavat työpanosten keskittämisen sinne, minne ne palvelualalla kuuluukin keskittää: asiakaspalveluun. Finanssiala on viime vuosina ollut mediassa useasti sylkykuppina - välillä aiheesta ja välillä aiheetta. Yhteistä näille kaikille tapauksille on ollut kuitenkin se, että asiakas on päässyt unohtumaan finanssiyritysten tuote- ja palvelukehityksessä. Niin itsestäänselvältä kuin se tuntuukin, asiakaskunnan tarpeisiin ja ympäröiviin olosuhteisiin mukautuvat palvelut ovat merkittävä kilpailuetu.

Vähäriskisen tuottotason lasku korkojen mukana sekä kilpailun alaspainamat bulkkituotteiden palkkiotasot ovat ajaneet finanssiyritykset kehittämään mitä mielikuvituksellisimpia rahoitusvälineitä. Joskus ne vastavat asiakkaiden tarpeisiin, joskus eivät - mutta yhtä kaikki, myyntipaine finanssiyrityksen omien tuottojen varmistamiseksi on kova. Viimeiset kohut ovatkin nousseet kokemattomille asiakkaille myydyistä rahoitusvälineistä, joiden tuottoja ja riskejä on asiantuntijoidenkin vaikea ymmärtää. Ei vaadi suurta mielikuvitusta ennustaa, että seuraavaksi nousevat tapetille likvideinä sijoituskohteina myydyt rahastot, joiden rahaksi muuttaminen ei välttämättä onnistukaan luvatussa aikataulussa tai ainakaan hyvän sään aikana kerrottuihin hintoihin. Tästä on Finanssivalvontakin jo ehtinyt huolestua.

Oman mausteensa tuo vielä Suomessakin pintaan pulpahteleva populistinen ja protektionistinen talouspoliittinen retoriikka, joka näkee finanssialan ennemmin loputtomana verotulojen aarrearkkuna kuin tehokkaan markkinatalouden edellytyksenä. Esimerkiksi valtiovarainministeriön asettaman sijoitustuotteiden verotusta tarkastelevan työryhmän on vaikea nähdä ehdottavan ainakaan kevennyksiä sijoitusrahastojen ja -vakuutuksien verotukseen. Siten finanssiyritysten tulisi pystyä tarjoamaan asiakkailleen muutakin kuin pelkkiä veroetuja.

Finanssialan raja-alueiden toimijat

Tiukentuvan finanssialan sääntelyn seurauksena alalle tulon kynnys on noussut tarpeettoman korkeaksi. Tähän vastauksena on finanssialan raja-alueille luotu alueita, joissa voi toimia huomattavan kevyesti säänneltynä. Tästä esimerkkeinä ovat vaikkapa joukkorahoituksena tarjottavat sijoituspalvelut sekä uuden maksupalveludirektiivin mahdollistamat tieto- ja maksujenvälityspalvelut.

Kaikki palvelut eivät ole kuitenkaan tässäkään suhteessa samassa veneessä, sillä aiemmin sääntelemättömät vaihtoehtorahastojen hoitaminen ja viitearvojen laskeminen tiputettiin suoraan sääntelyn syvään päähän.

Entäs sitten ne otsikossa mainostetut häviäjät? Siihen joukkoon kuuluvat kaikki ne finanssiyritykset, jotka eivät pysty hyödyntämään raja-alueiden kevyempää sääntelyä, onnistu toimintansa tehostamisessa tai halua vastata asiakaskuntansa tarpeisiin.