19.09.2022
Maailmantaloudessa epävarmuustekijät ovat edelleen koholla. Yhtenä suurena teemana kehittyvien maiden (EM) osalta on viime aikana ollut inflaatio ja globaalien rahoitusolosuhteiden tiukentuminen, kun suuret keskuspankit kuten Fed ja EKP ovat kiristämässä rahapolitiikkaa. Atlantin molemmin puolin on nähty korkeimpia inflaatiolukemia sitten vuosikymmenien. Euroalueella inflaation huipuista ei vielä ole tullut selkeitä signaaleja, kun taas Yhdysvaltojen viimeisin odotuksia korkeampi inflaatiolukema kuluttajahintaindeksillä mitattuna herätti uusia kysymyksiä maan hintojen kehityksen suunnasta. Keskuspankit ovat samalla reagoineet inflaation kiihtymiseen suurilla koronnostoilla.
Kehittyvien markkinoiden näkökulmasta myönteistä on se, että inflaatiota taklatakseen useat EM-maat ovat aloittaneet rahapolitiikan kiristämisen jo hyvissä ajoin ennen kehittyneiden talouksien (DM) keskuspankkeja. Viimeisellä kolmella Fedin koronnostosyklillä EM-korkoerot DM-korkoihin ovat jopa maltillistuneet kuvastaen riskipreemioiden pysyneen kohtalaisen stabiileina. Koronnostoja voidaan toki edelleen odottaa DM-maiden keskuspankeilta, mutta vaikutus EM-maihin ei välttämättä ole negatiivinen.
Inflaation kehityksen suhteen yhtenä isona ajurina on ollut raaka-aineiden tuotantoon ja jakeluun liittyvät haasteet. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on myllertänyt energiamarkkinoita ja lisännyt merkittävästi epävarmuutta tulevasta hintakehityskulusta. Vaikka useat EM-maat ovat raaka-ainevetoisia talouksia, inflaation niin sanotut toisen kierroksen efektit vaikuttavat hintoihin viimeistään tuotujen tuotteiden ja inflaatio-odotusten kautta. Tämä heijastuu myös valtionvelkakirjojen korkoihin ja korkojen odotettuun kehityskulkuun. Esimerkiksi matalantulotasomaiden (Frontier) keskipitkät paikallisen valuutan korot ovat historiallisesti korreloineet vahvasti öljyn hinnan kanssa.
Yleisellä tasolla EM-valuutat näyttävät olevan aliarvostettuja kauppapainotettujen reaali-valuuttatasojen perusteella. Vuoden alussa Ukrainan sodan myötä tapahtuneet alueelliset rotaatiot Itä-Euroopasta ovat maltillistuneet ja etenkin positiiviset signaalit joidenkin Etelä-Amerikan maiden talouskehityksestä ovat tukeneet kyseisten maiden valuuttoja. Useat EM-valuutat saivat piristystä myös jatkuneista EM-keskuspankkien koronnostoista, ja Frontier-maiden osalta IMF:n tukipakettien kautta. Toki hajonta on edelleen suuri kuvastaen sitä, että EM-maat ovat keskenään hyvin erilaisia.
Lyhyellä aikavälillä riskejä EM-talouksien kehitykselle on edelleen olemassa. Ukrainan sota, sitkeä inflaatio sekä yhä kiristyvät globaalit rahoitusolot lisäävät kehittyvien markkinoiden velkakestävyysriskiä. Keskipitkällä aikavälillä on kuitenkin nousupotentiaalia ja nykyiset korko- ja valuutta-arvostustasot ovat historiallisesti katsottuna houkuttelevilla tasoilla.
Markkinakatsauksen on kirjoittanut analyytikko Robert Suomi.